Tirolin Uutiset

 Taschachhausilla olimme näin iloisia.

 Ei hüttelegendoja pöytiä täyttämässä.

Guten Tag! Patikkalomalaisen tärkeimpiä tehtäviä on aina iltaisin seurata kaikki mahdolliset uutislähetykset ja yrittää saada selkoa huomisen säästä. Siinä ohessa tulee tietenkin katsottua mitä muuta Tirolissa on tapahtunut.

Keskiviikon vapaapäivän päätteeksi menimme kylän myllylle 

seuraamaan leivän paistamista. Eipäs virnuilla siellä!

Tirolin alueuutisten suurin uutinen oli eilen illalla, kun joku paikallinen rouva oli pudonnut muutaman metrin matkan maahan saakka omakotitalonsa parvekelaudan katkettua hänen allaan. Poika, joka tuntui hieman hämmentyneeltä äkillisestä julkisuudesta, kuului selittävän uutisten haastattelussa, että "sinne se äiti vaan putosi" ja katkennutta lautaa kuvattiin ihan lähietäisyydeltä. Oli mennyt lähes keskeltä poikki.

Rifflsee 2232m tiistaiaamuna

Jos löydät blogistamme vastaavan tai lähes vastaavan valokuvan viimeisen kolmen vuoden ajalta tarjoamme sinulle suuren itävaltalaisen oluen Gasthof Lammwirtin terassilla perjantaina klo 20.00. Ilmoitathan tulostasi pöytävarausta varten. Olemme varanneet terassin kulmapöydän, johon aurinko paistaa pisimpään.

 

Toiseksi suurimmassa paikallisuutisessa kerrottiin, että käärme oli puraissut marjanpoimijaa sormeen. Ei täällä kai sitten ihan hirveitä päivittäin tapahdu. Vähän mustaa huumoria, mutta kummassakaan tapauksessa ei tullut mainittavia vahinkoja, joten sallittakoon tämä meille. Kaikkea sitä tapahtuu

Bussista noustessamme oli viitisen lämpöastetta, 

mutta pian fleece jouti tuulettumaan.

Muita uutisia ovat, että tiistaina suoritimme yhden Pitztalin kauneimmista reiteistä eli Fuldauer Höhenwegin. Vaelluskartan mukana tullen opaskirjan mukaan reitti on tosiaan alueen kauneimpia emmekä me ainakaan ala asiasta riitelemään.

 "Hütte näkyy jo. Enää kaksi tuntia." 

Ei kannata vielä huutaa "Bitte ein Bit".

Näetkö jo itsekin?

Himmelblau und Jane. Fuldaer Höhenweg oli taas sellainen reitti, että se houkutteli suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Elämä kuluu hukkaan tuollaisissa paikoissa.

Olemme yhä majapaikkamme varsinaisen isäntäväen isoäidin hellässä huomassa ja rouva suositteli reittiä meille. Rouva puhua pajattaa itävallan saksaa meille ihan täysillä ja noudatamme hänen omaa neuvoaan ymmärtämällä sanan sieltä ja toisen täältä. Ei sentään, kyllä me lähes kaiken ymmärrämme, kun rouva huomioi meidän kielitaitomme ja puhuu kuin pöhölöille.

 Eka kunnon näkymä jäätikölle.

Kivivyöryn takia reittiä oli muotoiltu uudelleen.

Yläreitti on tietysti enemmän kuvauksellinen.

 Sauvat toiseen käteen ja vaijerista kiinni.

"Äläkää ny hyvät ihimiset menkö tästä."

  Menkää 100 metriä ylempää.

Aivan ihana vanha rouva, joka on itse kulkenut kaikki alueen vaativimmatkin reitit ja sen huomaa heti, kun hänen kanssaan puhuu suoritetuista reiteistä. Rouvan olemuksesta näkyy yhä, että elämän aikana on tehty muutakin kuin syöty struudelia puutarhakeinussa. Rouva muuten on saanut meidät harkitsemaan tähän saakka korkeinta huippuamme Hohe Geigea, joka yltää lähes 3400 metriin. "Sie können das machen" kuulemma. "Gletscher ist immer gefährlich" eli jäätikkö on aina vaarallinen, mutta ennen Hohe Geigea jäätikkö on kuulemma tasainen. Asia on harkinnassa. Vaatii tuoreet jalat ja vähän suunnittelua.

Janen vaijeritekniikkaa. Tekniikka hallussa.

 Tuolta tultiin yli Fuldaer Höhenwegiä yli 10 kilometriä.

Tiistainen reittimme Fuldaer Höhenwgillä nousuineen ja laskuineen oli 22,5 km ja korkeusmetrejä kertyi 1000m. Kesän 2013 saldo tiistain jälkeen 237,5 km ja korkeusmetrejä 14700 metriä. Bussilla ajoimme lähes laakson päätyyn. Polku lähti Tieflehnin kylästä kohti Rifflseetä. Nousua sinne tuli 600m. Saman nousun olisi voinut hujauttaa gondolihissillä, mutta käytimme persmoottoria. Aamu oli viileä, mutta kunhan aurinko ehti vuoren takaa nousemaan, ei tarvinnut palella.

 Taschachhaus niin lähellä, mutta kaukana. Tyypillistä.

Vielä pitää kiertää oikealta mutka laakson pohjalta ja

ottaa viimeinen nousu kohti hütteä.

 

Jane tutkii paluureittiä. Missä kaikki hüttelegendat? Oli ihanaa! 

 Ei voinut mitään. Oli ihan pakko. Neljä tuntia nousua takana,

 huipputerassi ja jonkinlaiset maisemat.

Paluumatkalle lähdettiin laakson kautta. Kivivyöryt olivat muuttaneet myös paluureittiä. Uudet siksakit oli tehty jäätikkövirtojen jättämiin soraharjuihin, joissa kulkijoita kehoitettiin varovaisuuteen. Yläpuolella kulkevien irrottamat pienet kivet voivat kimpoilla alhaalla kulkevien reitille.

 Jäätiköllä oli neljä ryhmää treenaamassa liikkumista.

 Ehkä nuolista näet kuinka pieni ihminen siellä on ja mitkä ovat mittasuhteet.

 Jäätikkö ilman nuolia

 Paluumatka oli tylsempi, mutta löytyi siltäkin kuvattavaa.

 Hepat ja lehemät keskenään.

Keskiviikon uutinen on, että olemme pitäneet vapaapäivän. Ihan pakko välillä huilata, sillä jalat ei muuten kestä, kun emme käytä hissejä nousuihin tai laskuihin. "Ei pysty perkele". Kuka urheilija se joskus noin totesikin?

 Olemme tällä hetkellä talomme ainoat asukkaat.

 Keskiviikko oli vapaapäivä kuten kuvasta näkyy.