Grossbachtal ja Neue Reichenberger Hütte

Neue Reichenberger Hütte 2586m

Perjantaina ajoimme jälleen tutulle Strödenin parkkipaikalle Virgentalin päätyyn. Reittimme vei kohti Neue Reichenburger Hütteä Grossbachtalin kautta. Kaikille varmasti hyvinkin tuttuja paikkoja. Ilma oli viime päivinä tutuksi tullut hiukan aurinkoisen pilvipoutainen vailla suuria kohokohtia.

Tässäkin taas etsittiin kamerasta jotain sopivaa

taidetoimintoa. Arvokasta vaellusaikaa tuhraantui ihan turhaan.

Täältä se päiväpatikkamme kuitenkin alkoi, Umbachtalin alusta.

Reitti oli tämän kesän reissumme pisin. Kokonaismatkan pituudeksi tuli 25 km ja korkeuseroa mennen tullen oli 1250 metriä, koska oli syytä palata takasin samalle parkkipaikalle missä auto huilasi. Hyvä reissu, jalat kestivät.

Hmm... Lehmä pään päällä. Taidetta tämäkin!

Vaellus kulki Grossbachtalin myötäisesti.

Alkupätkän jyrkähkö nousu tasoittui kilometrien pituiseksi

poluksi lähes tasamaata pitkin avoimessa laaksomaisemassa.



Olimme alunperin ajatelleet tehdä jonkinlaisen rengasreitin. Mieluummin jotain toista kautta takaisin. Vaihtoehtoja kartan mukaan olisi ollut kaksi. Toinen olisi nostanut polkumme vielä pari sataa metriä ylemmäksi ja toinen olisi kävelyttänyt meitä koko ajan alaspäin, mutta pitkän kierroksen kautta.

Ylitimme useita lumialueita, joiden ainoa harmittavuus oli

se, että pehmeissä kohdissa saapas haukkasi annoksen talvea.

Eihän sitä tasamaata kävellen 2600 metriin nousta.

Viimein alkoi loppunousut.

Upeat maisemat tulosuuntaamme Grossbachtaliin

Nautimme Neue Reichenburger Hüttellä jo tutuksi tulleen salaattipommin ja sen jälkeen emäntä kysyi minne aiomme seuraavaksi mennä? Hän oli havainnoinut kartan tutkimiset ja puheessamme kuuluvat tutut paikannimet ja osasi reagoida. Olimme jo itsekin hylänneet korkeamman reitin Rote Lenken kautta, sillä jo tänne itse hüttelle päästäksemme piti ylittää monia lumikenttiä. Ylempänä niitä oli vielä enempi.

 Hütte ilmestyi näkyviin vasta kun kaikki metrit

2620:een oli noustu. Se sijaitsi hieman alempana

tulosuunnastamme

 Suunnittelimme paluuta pitkää rengasreittiä Clarahütten kautta Dabertalin ja Umbachtalin kautta. Suunnitelmamme kuultuaan rouva suorastaan kielsi meitä palaamasta takaisin muualta kuin samaa reittiä mistä olimme tulleet. Liikaa lunta ja liian jyrkkiä lumisia rinteitä muilla rinteillä. Parempi olisi seurata omia jälkiään takaisin. Tällaiset asiantuntijaneuvot otetaan kyllä vakavasti ainakin tällä harrastelijatasolla, joten matkalaskurin saattoi ottaa pois päältä. Kerrotaan vain kahdella tulomatkan kilometrit.

Neue Reichenberger Hütten sijainti on todella upea.

Koko aamuna ei ketään ollut tullut vaelluspolulla vastaan.

Hieman epäilimme, olisiko koko majakaan auki.

Hütte oli sisältäkin kaunis, mutta ruokalista ei ollut järin pitkä.

Onneksi listalta löytyi kuitenkin nauravat nakit

 tirolilaisten terveysstandardien mukaan.



Noudatimmeko Jaaskareiden viittä kultaista patikoitsijasääntöä? Lähtökohtaisesti periaatteessa kyllä. Opastetaulujen edestakainen aika-arvio 8,5 tuntia alittui reilusti ja nostimme sille asunnossamme maljan. Olimme onnistuneet! Suoritimme reissun 6,5 tunnissa, mutta siitä ajasta meni vähintään tunti valokuvaamiseen.

"Tästä kuvasta on kiva luennoida kavereille marraskuussa matkakuvaillassa"

Kaikki muut kultaiset säännöt jäivät vähemmälle huomiolle, koska näimme päivän aikana vain neljä muuta ihmistä, joista yksi oli hütte-emäntä. Ei ketään ketä ohittaa, ei yhtään takaa-ajajaa.

Aika jyrkkä pudotus

Valokuvaamiseen kyllä vähän sorruimme. Ajattelimme, että ei tuosta laaksosta voi olla kuvia netissä, koska ei siellä liiku muita kuin me. Varmuuden vuoksi sitten kuvasimme toisiamme suurien kivien edustalla.

Notkea nuorimies hilipasee veräjän yli.
 Oliko joku edellä mennyt sulkenut veräjän?
 Yrittääkö joku paeta meitä?

Hüttellä ruokaili samaan aikaan kanssamme yksi nuori mies, joka sai annoksensa niin paljon myöhemmin, että ei tarvinnut häntäkään etuilla maksettaessa. Hän oli sitä paitsi menossa takaisin ihan toiselle puolelle vuorta Defereggentaliin, joten onneksi ei tarvinnut lähteä kilpailemaan alasmenossa. Oheistapahtumiltaan siis hiukan tavallista värittömämpi reissu, mutta muuten super, kuten saksalaiset sanovat!