Servus Pitztalista

Yksi pysähdys Grossglocknerin Alpenstrassella ja ainoa

näppäys jaloittelutauolla. Upea, pilvetön sää. Paluumatka tälle

maksulliselle reitille maksoi kympin. Yhteensä menopaluu maksoi 33€. 

Servus eli terve Pitztalista Jerzens-nimisestä kylästä. Matka Virgentalista tänne eilen sujui ongelmitta. Virgenistä auto starttasi klo 6.00 ja edellisen päivän aavistuksen runsaahkon piparjuuriannoksen vuoksi Lionel Richietä muistuttanut kuljettaja ohjasi auton onnistuneesti Innsbruckin lentokentälle jo aamupäivällä. Bussilla Hauptbahnhofille, junalla Imstiin ja vaellusbussilla Jerzensiin majapaikkamme viereen. Helppoa kuin heinän teko.

Näkymiä huoneistostamme.

Ajomatkan Virgen - Jerzens maininnan arvoisia juttuja olivat pilvetön sää Grossglockner Höhenstrassella ja sadat pyöräilijät, jotka olivat jo ajamassa tai valmistautumassa  pyöräilemään kuuluisan alppitien. Varmaan mukavampi pyöräillä tuo reitti varhain aamulla ennen kuin autoilijat saapuvat häiritsemään. Huimia kavereita! Nuo pyöräilijät siis, ei autoilijat.

Kotkat symboloivat Adlerwegia.

Adlerwegejä pitkin kulkiessaan näkee upeita vuoristomaisemia.

Kalbenalm oli mukavannäköinen taukopaikka.

Ohitimme sen kuitenkin tällä kertaa ilman pysähdystä.

Majapaikkamme täällä on Apartment Gschlössle, joka vaikuttaa itävaltalaisen tasokkaalta paikalta. Isäntäpariskunta on lomalla, mutta isoäiti otti meidät ylivuotavan ystävällisesti vastaan ja esitteli kaiken itävallan saksaksi. Kerroimme ettemme ymmärrä ihan täydellisesti saksaa ja ihana vanhempi nainen kertoi,  että elämässä riittää muutenkin, kun ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä. Sanoja tulee ja menee, tunne on tärkeintä. Elämä on silloin paljon mukavampaa.

 Sechszeiger on 2392m:n korkeudessa. Tähän mennessä

olimme nousseet 900 korkeusmetriä.
 K löysi eilisen Turun Sanomat ristin juurelta.
 Jaksaa lukea vanhoja uutisia.

Kun pitää toisen silmän ummistettuna, ei välttämättä

näe tuota runneltua hiihtohissien rinnettä oikella puolella.

Osa hisseistä palvelee kesäisinkin vaeltajia.

Suurin osa on kuitenkin vain talvikäyttöön.

Ensimmäisellä patikalla kävimme kylämme Jerzensin vuorella nimeltään Hochzeiger. Kyseessä on laskettelualue ja ei todellakaan meidän suosikkipatikka-aluetta. Yleensä välttelemme laskettelurinteitä, mutta nyt piti käydä, kun tuo on tässä kylän kupeessa. Hochzeiger ei ollut likikään pahimpia laskettelurinnealueita vaikka ei noustessa ja laskeutuessa tarvinnut aikaa hukata valokuvaamiseen. Saimme käsityksen Pitztalista ja se oli reissun tavoite. Tuleville päiville ehkä sitten haastavampia reittejä.

Tuosta suunnasta  Pitztalin eteläpäästä mahtaa

löytyä hyviä vaellusmestoja

K ja Hochzeigerin huippu 2560m.

Korkeanpaikan eväs. Pitztal taustalla.

Tuolta tultiin. Hurjalta näyttää, mutta ihan kaikenkuntoiset

sieltä huipulle tulla pungersivat.

Patikkareissu lopussa ja Stalderhütte häämöttää.
 Harvoin näkee noin päämäärätietoista patikoitsijaa.

Itävalta on tällä hetkellä ilmeisen poikkeuksellisen korkeapaineen aluetta. Ainakin paikalliset ihmettelevät ilmaa meille turisteille. Tänään palasimme hyvin toimivalle vaellusbussille 1400 metrin korkeudessa ja auton ulkolämpömitari näytti 32,7 astetta. Sehän on muuten aika lähellä ihmisen peruslämpöä, mutta jäähtymisestä ei ollut vaaraa tekemämme viiden tunnin patikkareissun vuoksi. Höpötermia iski vasta myöhemmin.

Päivän mitat olivat 13 km ja korkeutta 1200m. Kesän saldo tänään 201 km ja 12450 korkeusmetriä.

 Tänään oli aluksi taas upea ilma,
 mutta iltapäivällä pilvi häiritsi lomailua.
 Meni päivä aivan pilalle.

 Huoneistomme puutarhassa on ihania ruusuja.

Niiden kera terveiset etenkin äidille!