I sing a Liad für di

 Tirolin lippu.

 "Tirol, du bist mein Heimatland".

Kuukauden alppilomamme on lopussa ja huomenna matkustamme Pitztalista Innsbruckiin. Yksi yö siellä ja pyhäiltana myöhään kotia kohti. Monesti olemme viimeisissä bloggauksissa syyllistyneet ruikutukseen, kun pitää palata kotiin, mutta nyt emme tee sitä.

Kuukauden aikana on ollut aikaa värkätäkin reiteillä

 vaikka reittiennätyksiä tavoitellaan.

Hienoahan Suomeen ja arkeen on palata. Pääsee töihin. Näkee kauas, kun ei ole turhia vuoria edessä. Loppuu turhanpäiväinen ihmisten tervehtiminen, kun naapuri mieluummin katselee kengän kärkiään ohitse kävellessään kuin sanoisi vaikka Guten Morgen suomeksi. Täällä ei myöskään ilmeisesti arvosteta esim. ruokaa ja juomaa samalla tavalla kuin Suomessa, koska se on täällä reilusti halvempaa kuin meillä kotona.

Viimeisen päivän patikan otimme varman päälle  

ja kävimme uudelleen Kaunergrathüttellä.

 Oli vähän kiire pakkaamaan. 14 km ja 1200 korkeusmetriä.

Täällä ihmiset eivät osaa huolehtia tavaroistaan. Kauppaan mennessä auto jätetään käyntiin ulkopuolelle tai korkeintaan sammutetaan moottori ja jätetään ikkunat auki ja avaimet virtalukkoon. Myllyllä (=bussipysäkillä) olemme seuranneet leivän paistamista ja  eräs aamu huomasimme, että tapahtumaan liittyvät tarvikkeet, oluet ja muut juomat ovat hataran lauta-aidan takana, joka on suljettu riippulukolla, joita Honkkari myy Suomessa vitosella.

 Vuorikiipeilijä. Nuo ne on ÄIJIÄ.

Mitähän tuo vastaa, kun lehtimyyjä soittaa takataskussa olevaan

 kännykkään ja kysyy onko paha paikka?

Pitztal oli mukava paikka. Pidimme siitä, että useilla reiteillä pääsee ihan mahtavien jäätiköiden viereen tai jopa jäätikölle kävelemään. Upeita maisemia ja korkeille reiteille pääsee hisseillä tai ilman. Oli myös matalampia almireittejä, joilla ei tarvinnut roikkua vaijereissa, jos ei sellaista halua. Tämän kesän aikana lumi ei ole ehtinyt sulamaan korkeilta paikoilta ja paikalliset päivittelevät lumen määrää yläreiteillä. Isäntämme ei muista koskaan nähneensä heinäkuussa lunta tässä kotivuorella Hochzeigerilla. Kovasti on kyllä lumi parin viikon aikana sulanutkin. Sen totesimme tämän päivän uusintavaelluksellamme Kaunergrathüttelle. Kesän viimeiset lumialueet luisuteltiin läpi ja todettiin ne jo paljon kutistuneemmaksi.

Aika kiva paikka ottaa rennosti. Dont worry be Happy!

Tänään Kaunergrathütellä ei ollut legendoja.

 Ei muuten tarvinnut fleeceäkään.

Pitztal on pitkä laakso ja sen vuoksi oli välillä hiukan rasittavaa käyttää ilmaista vaellusbussia, koska matka Jerzensistä laakson päätyyn kesti noin 50 minuuttia. Sama matka kahdesti päivässä raskaan vaelluksen lisäksi ei aina ollut herkkua. Omalla autolla kuljettaessa tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Hüttejä tai almeja ei myöskään ollut mielestämme ihan niin paljon kuin esim. Virgentalissa. Toisaalta kaksi viikkoa kiersimme vuoria niin aktiivisesti, että ei ihme jos reittivaihtoehdot alkoivat lopussa vähetä. Mielestämme ihan peruseinarille riittää kuljettavaa pariksi viikoksi.

 Täällä on hütteillä todella ystävällistä porukkaa. Tarjoilijatytöillä

 oli tänään kuulemma trachtenpäivä.

Kuukauden aikana  olemme myös käveleskelleet jonkin verran. Jane tosin totesi tänään vuorelta palatessamme, että on ollut yli kuukauden tauko kuntoilussa ja hyvä että pääsee kotiiin treenaamaan?! Olemme pitäneet kuukauden aikana patikoinnista kuusi vapaapäivää, joista kaksi on ollut matkustuspäiviä. Aika tiuhaan on Tirolin rinteillä yritetty saada hanuria, reisiä ja pohkeita parempaan kuosiin.

Hanuriharjoitukset käynnissä. Aina ei tuosta hanurista

 kajahda Andreas Gabalierin tasoisia säveliä.

Ilmat ovat olleet aivan mahtavat. Kaksi ensimmäistä päivää Achenseellä satoi, mutta sen jälkeen on ollut vain muutama satunnainen pilvipäivä ja muuten aurinko paistaa. Paras kesämme täällä ilmoiltaan. Itäosassa Itävaltaa kärsitään jo kuulemma kuivuudesta, kun siellä ei ole tullut yö- ja iltasateita mitä alppialueella tulee enemmän.

 Viimeisestä patikkareissustamme huolimatta oli kiva fiilis

Monta mieltä askarruttanutta asiaa selvisi kesän aikana. Esim. bensan hinta Itävallassa, veden virtaussuunta Alpeilla ja Pitztalin bussikuskien kahvi- ja tupakkataukopaikat kesken ajon matkustajia täynnä olevassa bussissa ovat tarkassa tiedossa. Paljon on vielä kuitenkin epäselvää ja sen vuoksi palaamme Itävaltaan reilun kuukauden kuluttua, mutta emme Tiroliiin vaan Salzkammergutin Filzmoosiin.

Kesän 2013 viimeinen kaverikuva. Kesän saldo on noin 340 km pituutta ja 24200 korkeusmetriä. Laskua tuli noin 1km vähemmän yhden hissilaskun vuoksi. Jos se jotain suuresti häiritsee niin voimme käydä sen vielä erikseen kävelemässä. Ilmoita jos haittaa.

Kesän korkein vuoremme

Lupasimme postauksen alussa, että emme valita loman loppumista. Päinvastoin lopetamme tämän meille hauskaan juttuun. Illat täällä kuluvat säätiedotuksia ja musiikkiohjelmia seuraten. Pari viimeistä kesää Itävallan ykköstähti on ollut Andreas Gabalier. Kaverin keikoilla näyttää olevan meno kuin Münchenin Oktoberfesteillä. Huippuhitti on "I sing a Liad fûr di" ja me olemme kuulleet sen varmasti päivittäin parin kesän ajan radio Tirolista. Olemme luvanneet opetella kappaleen sanat ensi kesäksi ja hankkia nahkahousut ja dirndlen aidon tunnelman tavoittamiseksi. Klikkaa Itävallan suosikki tästä kuultavaksi ja palataan asiaan syyskuussa Filzmoosista!

Hyvää kesän jatkoa!