Early Birds

Lasnitzenhütteltä (1900m) näkyy Grossvenedigerille. Kuvassa oikealla.

Huippu menee juuri parahiksi pilveen, mutta melkein ehdimme näpätä täyden kuvan.

Loma on edennyt siihen vaiheeseen, että päivät etenevät jo tuttua rataa. Erittäin aikainen herätys ja pieni jaloittelu paikallisilla rinteillä. Nämä aikaiset linnut eivät ole vihaisia vaan oikein iloisia. Harvinaisen hyväntuulisia. Aurinko paistaa päivittäin, meno maistuu ja Tiroli esittää parhaita puoliaan. Joku hassu voisi kutsua tällaista lomaksi.

Lasnitzenhütteltä lähtivät juuri yövieraat, 

kun meikäläiset tulivat laaksosta aamukahville.

 Reittimme  johti meidät Muhs-Panoramawegille.

Upeat alppiruusukentät värittivät maisemaa.

Keskiviikkona patikoimme reitin Lasnitzenhütte- Bergerseehütte-Wetterkreuz ja takaisin parkkipaikalle Prägrateniin. Reissulle tuli matkaa noin 20 km, koska aikamme kuluksi palailimme aina välillä takaisin maisemia taivastelemaan. Bergerseellä piti etsiä sitä parasta valokuvauskulmaa ja kiertää järvi. Hullulla on hullun huvit. Niin, korkeusmetrithän ne oli ihan unohtua. 1200m.

 Täällä on niin kaunista, että tuntee todella olevansa

kävelyllä maisemataulussa.

Muhs Panoramawegillä saa välillä siedätyshoitoa korkeanpaikankammoon.
 Ohitimme suuren ryhmän, jonka Grüppenführer ihmetteli vauhtiamme.
 Neuvoimme häntä tutustumaan viiteen kultaiseen sääntöömme.

Bergerseehüttellä huomasimme, että meillä on unohtunut eräs tärkeä seikka vaelluslomallamme jo kuuden vuoden ajan. Hütteleimat! Täälläkin hütteiltä ja muista patikkakohteista voi saada leimoja todistukseksi suorituksistaan. Tarkastuksemme mukaan meillä olisi mahdollisuus parin viikon jälkeen Hohe Tauernin hopeiseen vaellusmitaliin. Haloo hei, siis hopeiseen!

 Saavuimme Bergerseelle, joka sattui olemaan jo sulana.

Kaikki tähänastiset korkeat järvikohteemme ovat vielä heinäkuussakin

tiukasti jään ja lumen vallassa. Kesä on myöhässä.

Kelpaisiko tämä blogi todisteeksi, että olemme tarpeeksi monilla hütteillä ja almeilla olleet? Heittäisikö tekstin Google-kääntäjään ja menisi Virgentalin Bürgermeisterin kotiin myöhään illalla vaatimaan hopeista vaellusmitalia? Jos vaativat pari Uskottua Miestä todistamaan niin kenellä olisi aikaa pikku reissuun Virgentaliin?

 Bergerseehütte 2181m. K:n vaelluskengät kastuivat,

 kun kahlasi parhaaseen valokuvauskulmaan keskelle järveä.

Kukkaketo a la Osttirol. Kuin kävelisi taulussa.

 Tällä kertaa maalari ei maalannut kumpaakaan Early Birdsiä.

Paluureittimme Wetterkreuzin kautta oli upea.

Sää kirkastui ja kukkaniityt kukoistivat.

Torstaina oli vuorossa reissu Bonn-Matreierhüttelle. Aurinko paistoi jälleen herätessämme klo 06.30, vuoret kukoistivat. Auto ajettiin Bodenalmin parkkipaikalle (1688m) ja sitten matkaan. Elämä näytti parhaita puoliaan. Ahtauduimme kaverikuvaan ja sekin meni vielä hyvin. K kysyi, että "tuliko hyvä kuva?" Vastauksena piiiiiitkä hiljaisuus. "Tuota, kameran muistikortti on tietokoneessa kämpillä.".

Nousu Bonn-Matreierhüttelle Wunalmin kautta

ei ollut ihan helppoa. Jyrkkä nousu oli tiedossa, mutta joku

pieni reittimerkki tai -maalaus olisi ollut kiva.

Early Birdsit keskustelivat sivistyneesti hetken kumpi lähtisi hakemaan kortin useita satoja metrejä alempaa ja monen kilometrin päästä. Ei sentään! Puhelimet ovat aina mukana vuorella ihan turvallisuussyistä ja niissä on kamerat. Ja nokialainen pärjää kameransa kanssa ihan OK.  Early Birdsit jatkoivat matkaansa iloisesti viserrellen. Tarkkasilmäinen lukija kyllä saattaa huomata eron aiempien kuvien ja tämän päivän kuvien kohdalla.

 Holleritauko Wunalmilla. Holunderblütensaft

 eli seljankukkamehu on loistavaa juomaa.

Nousumme kohti Bonn-Matreierhütteä koki toisen kolauksen hiukan ennen Venediger Höhenwegiä, jonne tarkoituksemme oli päästä. Reittimerkinnät katosivat totaalisesti ainakin meidän tulosuunnastamme katsottuna. Aika monta kesää olemme jo pyörineet näillä alppirinteillä, mutta tämän reitin merkinnät alhaalta tultaessa olivat varmaan surkeimmat. Kumpaakaan meitä ei ole kutsuttu Suomeen suunnistuksen mm-kisoihin, mutta oikea reitti löytyi hakemisen jälkeen. Meni vaan aikaa hukkaan ja reittiennätys jäi tekemättä.

Eselrücken 2663m.

Tästä lähti jyrkkä siksakki alas ja

taas sen jälkeen nousu vastapäiselle hüttelle.

 Jane katselee tarkkaan mihin sauvat ja monot pitää

sijoittaa alamäessä.  Tarkkana kuin ketun pesällä.

Taaskin oli lumikenttiä ylitettävänä.

Tänä vuonna lunta on paljon vielä tähänkin aikaan.

Bonn-Matreierhüttellä 2745m

Paluumatkalla päätimme alkaa uudistaa blogiamme.

 Aloitimme kuvaamalla suuren kiven ja kaukaisia vuoria.

 Aamulla tulimme kuvan vasemmasta reunasta ja mutkasimme

pienen notkon ja nousimme kuvan oikeaan reunaan. 

Sitten marssimme kuvan keskeltä tähän.

Alppiniityt kukoistavat. 

Mikä on tuo oranssi syysmaitiaisen näköinen kukka?

Tiina, katsopa alppikukkaoppaastasi!

Kesän 2013 tilastot: Patikkakilometrejä 170 ja korkeusmetrejä 10650m. Bensa maksaa 1,499e/l.