Ikävä takaisku Tirolissa

 Ludwigsburger Hütte

Viimeiselle lomaviikollemme on luvattu erinomaista kesäsäätä ja ainakin maanantain ja tiistain osalta ennustukset ovat käyneet toteen. Jopa ylhäällä vuorilla on ollut lämmin ja muutaman välipäivän jälkeen katkohousujen lahkeet ovat saaneet  jäädä kämpille. Tuntuu, että Tiroli haluaa jättää meille taas hienon muiston ja varmistaa, että palaamme tänne tulevinakin kesinä. Kuukauden lomalle mahtuu pääosin hienoja kokemuksia, mutta Tirolissa meitä kohtasi ikävä takaisku, josta on vaikea toipua ja se varjostaa rankasti loppulomaamme. Iloiset uutiset kuitenkin ensin.

 Pitztal

 Tällaisena päivänä heltyy taas antamaan pari sadepäivää anteeksi Tirolille

 Maanantain lounasannos Ludwigsburger Hüttellä harkinnassa

Kamera laulaa näissä maisemissa

Maanantaina kävimme Ludwigsburger Hüttellä, jossa emme olleet käyneet aiemmin. Kevyt noin 750 korkeusmetrin ja 10 km pituinen patikka oli ihan nautiskelua. Menimme rauhassa, hüttellä syötiin lounas ja sallimme itsellemme ennen paluuta tunnin ajan auringonottoa pihan aurinkotuoleissa. Ludwigsburger Hütte on käymisen arvoinen paikka.

Lounaan jälkeen reilu tunti elpymistä hütten aurinkotuoleilla.

 Tiistaina patikoimme jäätiköiden vieressä

Lomamme viimeinen viikko on siis kulumassa. Tiroliin on luvattu niin hyvää säätä, että olemme suunnitelleet käyttää patikkareittejä niin paljon kuin tunnit antavat myöten. Päiväreissut olemme yrittäneet pitää sen verran kohtuullisina, että tuo olisi mahdollista, mutta saa nähdä kuinka käy. Patikointi on välillä on hyvin raskasta ja toisena päivänä vain erittäin raskasta.

Braunschweiger Hütte on laakson päädyssä ihan pienen nousun takana

 Jägersteig on paikoin jyrkkä

Weigel Bank. 3 vuotta sitten ohitimme tässä kohtaa saksalaisen, joka huokasi raskaasti: " Ooohh Bank!". K ihmetteli, että onko tällä patikkapolulla tosiaan pankki? Ei ollut, mutta penkki oli.

Tiistaina kävimme Pitztaler Jöchlillä Braunschweiger Hütten kautta. Aamulla kahdeksan aikaan varjossa oli korkealla laakson päädyssä vielä vähän kylmä. 1000m jyrkkä nousu on kuitenkin mitä parhain tapa poistaa kylymyys ropasta ja viimiset unihiekat silimistä.

 Onkohan tuo musta papinasu kaikkein paras vuoripatikointiin?

 Hiki oli kaverilla ainakin ja K teki kunnioittavasti tilaa.

Hüttelle pääsee kahta kautta ja me valitsimme Jägersteigin. Toinen reitti kulkee aluksi tietä pitkin ja yhtyy Jägersteigiin sen pahimpien paikkojen jälkeen. Jägersteigilla vaaditaan monissa paikoissa askelvarmuutta ja kovasti korkeanpaikankammoiselle se voi olla vaikea. Ihan tavikset kuten mekin sitä kuitenkin kulkevat, mutta ei sieltä suoranaisesti pudota kannata, sillä seuraava pysäkki voi olla paljon alempana.

Braunschweiger Hütten terassilla

Braunschweiger Hütte on yksi vilkkaimpia missä olemme käyneet, sillä se sijaitsee lähellä Pitztaler Jöchliä eli solaa, josta pääsee Pitztalista Ötztaliin ja päinvastoin. Joimme hüttellä mennessä kakkukahvit ja palatessa ruokailimme. Pitztaler Jöchlillä olemme kolme vuotta sitten ottaneet valokuvan, josta on tehty taulu keittiömme seinälle. Kannattiko sinne siis nyt kiivetä? Olisi istunut kotikeittiössä, ottanut Saksasta tilatun vehnäoluen ja kokenut saman tunteen?

 Vähän kuin kotona keittiössä olisi istunut

 Tuosta kiviharjanteen päältä kohti Pitztaler Jöchliä. Oli taas hyvät vaelluskengät arvossaan.

Sitten niihin lomaame varjostaviin ikäviin uutisiin. Miksi mistään ei saa enää Tiroler Gröstleä (pyttipannua)? Olemme lähes apinan raivolla kiertäneet Pitztalin hüttejä ja almeja ja joka paikassa K lukee ensimmäiseksi seisaaltaan ruokalistan toivoen löytävänsä annoksen Tiroler Gröstl. Ei missään!

 Pitztaler Jöchl, juuri karvan verran alle 3000m. Kävimme kurkkaamassa

 Ötztalin puolelle ja päätimme pysyä Pitztalissa.

 Bussikorttimmekaan ei varmaan ole voimassa Ötztalissa

Mitä on tapahtunut? Miksi tuo lähes rasvaton superfood/terveyspommi on poistunut Pitztalin ruokalistoista? Tiroler Gröstl on voissa paistettuja perunoita ja speckiä(kinkkua), joiden päällä on pari paistettua vähäkolesterolista kananmunaa. Parhaissa paikoissa kananmunankeltuaisista oli tehty annokselle silmät ja kinkkusiivut olivat hymyilevän suun muotoiset. Veikkamme, että Tirolin Sydänliitolla on taatusti lusikkansa tässä sopassa.

 " Tiroler Gröstl takaisin ruokalistaan"

 Ennen Jöchliä reitti oli vähän kapea. Bergführer näyttää mallia.

Braunschweiger Hütte.

Kuitenkin ruokalistoihin on jäänyt kaikenlaista kananmuna-, kinkku- tai makkarahässäkkää, jotka ei varmasti täytä Marttaliiton ruokaympyrä- ja lautasmallia. Siis miksi juuri Tiroler Gröstl on joutunut paitsioon? Miksi ei joku Knödelhässäkkä tai etikkavihannessalaatti?

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!