Radio Tirol vaikenee

 Onko pakko lähtee kottiin, jos ei taho?

Miten kuukausi voi kulua näin nopeasti? Onko missään oikein virallisesti tutkittu ja todistettu, että vuorokaudessa on yhtä paljon tunteja, viikossa yhtä paljon päiviä ja kuukaudessa yhtä paljon viikkoja kuin ennen vanhaan? Miksi tunnit, päivät ja viikot kuluvat niin nopeasti lomalla? Onko tässä joku huijaus meneillään?

 Nousu Weissmaurachjochlille oli ainakin meille haastava.

 Tuota kivikkoa ei ole ihan helppo kiivetä ylöspäin ja sitä on monta sataa metriä.

 Uskallamme sanoa, että ei ihan tavisreitti.

Tuostahan voisi päätellä, että lomamme on lopussa ja ikävä kyllä näin se on. Lauantaina palaamme kotiin ja taas yksi alppikesä on ohi. Täytyy sanoa, että ihan mahtava lomakuukausi on taas takana. Patikoitua on tullut sen verran, että 40 prosenttia varpaankynsistä tulee vaihtumaan lähiviikkojen aikana, mutta sitäkin on mukavampi seurata kuin Suomen pimenevää syksyä.

 Weissmaurachjoch

 Ötztal

Keskiviikkona patikoimme Rüsselsheimerhüttelle ja siitä edelleen ylöspäin Weissmaurachjochille. Matka ei sinällään ole pitkä, mutta reitti hütteltä jochille on musta eli vaikea eikä mielestämme sovi kaikille. Putoamisen vaaraa ei ole, mutta muuten tarjolla on kaikkea muuta harmia. Älä lähde, jos et ole kunnossa. Maisemat olivat kuitenkin mahtavat ja olimme tyytyväisiä, että puursimme puolitoista tuntia.

 Tarjolla oli vain mustaa eli vaikeaa reittiä.

 Musta reitti on täällä aikuisten oikeasti vaikea.

Täällä on monessa paikkaa tapana, että majapaikan isännät kerran viikossa kahvittavat/viinittävät vieraitaan. Meillä tämä ilta oli keskiviikkona ja tuli istuttua aika myöhään isäntäpariskunnan ja berliiniläisten vieraiden kanssa. Maailmaa tuli tarkasteltua suomalaisesta, itävaltalaisesta ja saksalaisesta näkökulmasta kohtuullisen tarkasti. Tuo oli meille normaalia myöhäisempi aikataulu ja torstaiaamu oli tavallista hitaampi.

Rüsselsheimer Hütte

 Alhaalla Plangeroosissa. Matkalla ohitimme kaksi ruotsalaista.

 Ei me niitäkään lasketa.11.

Päätimme kuitenkin mennä kotivuorellemme Hochzeigerille lounaalle jollekin almille. Ylhäällä huomasimme, että lempikanavamme Radio Tirol oli paikalla ja tarjosi tunnussanan tietäville ilmaisen edestakaisen hissimatkan vuorelle. Menimme jonoon ja lähes virkailijan huomaamatta kysyimme tunnussanan naapurilta ja saimme rannekkeet, joilla  pääsi ilmaiseksi ylös vuorelle. Tuosta tuli helpoin patikka koskaan, mutta se ehkä sopi hyvin tuohon päivään. Ei mekään niin hölmöjä olla, ettei hissiä käytetä, jos se on ilmainen.

 Pappa veisteli Zirbenistä eli männystä Edelweissin.

 Aivan huikea kädentaito.

Torstai oli Ruhetag

Kesä 2016 on sitten tässä. Arki on edessä. Ihan mahtavia kokemuksia on taas takana. Eihän nämä patikkalomat mitään rantalomia ole ja joskus rankassa nousussa saattaa päästä voimasanakin. Helpommallakin pääsisi. Mutta on se vaan mahtavaa tulla iltapäivällä asunnolle, potkaista vaelluskengät jalasta ja istua parvekkeelle aurinkoon. On tehnyt jotain. Sopii meille kuin nenä päähän ja tällä linjalla varmasti jatketaan.

 Radio Tirol tarjosi meille ilmaisen hissikyydin ja K pääsi tässä kuvassa Itävallan
 televisioon esitellessään Radio Tirolin hissiranneketta.

Kotimatka on siis edessä ja seuraava matka on vasta noin kolmen viikon päästä Lontooseen. Emme ole käyneet siellä aiemmin, mutta olemme ymmärtäneet, että siellä on jonkun verran tasaisempaa kuin täällä Alpeilla. Sitä odotellessa Radio Tirol vaikenee.

Kalbenalm ja taustalla Inntalin vuoret

Auf Wiedersehen ihana Itävalta

 Siinä vaiheessa, kun päätyy uutisiin on syytä palata kotiin.