Patikkalomalaisen päivään mahtuu monenlaisia tunteita. Kello soi aamulla puoli seitsemän ja ensimmäinen ajatus on jatkaa unia ja viettää kunnon lomaa rauhassa. Ei auta, sillä reittisuunnitelma on tehty, eväät on jääkaapissa valmiina, kahvinkeitin ladattu ja patikkavaatteet järjestyksessä valmiina odottamassa, että vaeltaja hyppää niihin kuin palomies konsanaan.
Onko mitään järkeä olla aamuvirkku?
Ei auttanut voivottelut tänäänkään vaikka em-futista seurattiin illalla puolille öin. "Työt" kutsuivat. Kaurapuuroa lapioitiin tuulensuojaan, naama kammattiin ja Mersu hörähti iloisesti käyntiin puoli kahdeksalta. Tähän mennessä oli eletty aamussa niitä hiukan mollivoittoisia tunteita.
Kyllä kannatti herätä ajoissa!
Passo Pordoi
Autoilimme Passo Pordoihin, joka sijaitsee vajaat 30 km Badian kylästä. Olimme arponeet "must" kohteemme Piz Boén suoritettavaksi tänään ja lyhin matka Sellagruppen korkeimmalle huipulle yli 3000m korkeuteen on Passo Pordoista. Aamu oli edellisen illan ja yön rankkasateen jäljiltä ihan mahtavan kaunis. Hiljaisessa aamuliikenteessä varhainen aamuherätys ei harmita enää yhtään vaan olo on mitä loistavin! Tämähän on mitä mahtavin tapa viettää lomaa! Miksi harmitttikaan ensin herätä niin aikaisin?
Rifugio Forc Pordoi
Capanna Fassa 3152m
Kohteemme Piz Boé sijaitsi 3152m korkeudessa. Se on siis Dreitausender, joka on alppialuella jonkinlainen saavutus. Meillä on kotona kirja, jossa on lueteltu ja kuvailtu Alppien helpoimmin saavutettavat Dreitausenderit. Hyväksytyn Dreitausenderin saavuttaminen edellyttää, että nousussa ei käytetä hissejä vaan huipulle noustaan kaurapuuron voimalla ja omia jalkoja käyttäen.
Taisimme olla ensimmäiset
Pääsimmekö Piz Boén huipulle? No, kyllä me päästiin. Passo Pordoista on ensin reilu 600m nousu solaa pitkin Rifugio Forc Pordoille ja siitä matka jatkuu kohti Piz Boén huippua. Sieltä lisää nousumetrejä tulee vajaat 350m. Reitti oli siis helppo. Auringon pehmittämää lunta oli välillä reippaasti ja kenkä humpsahti iloisesti hankeen, mutta se ei normaalin suomalaisen päivää pilaa.
Palasimme Bamberger hütten kautta (Rif Boé), joka näkyy alhaalla
Poikkesimme Bambergin hüttelle, mutta Gipfelschnapsit nautimme vasta asunnolla
Etelä-tirolilaiseen tapaan Janelle myönnettiin
Dreitausenderista hopeinen vaeltajamerkki.
8 kommenttia:
Todellakin kannatti herätä ajoissa! Upeita maisemia. On nuo Dolomiitit vaan huikeat.
Niin kannatti! Täytyy kyllä sanoa, että Dolomiiteilla on todella kauniita paikkoja. Nämä pienet kylätkin on kauniita ja sijaitsee upeilla paikoilla, mutta niitä ei tule vaan samalla tavalla kuvattua kuin noita vuoria. Mahtavaa seutua.
Ihana tuo aamun ensimmäinen kirkas kuva!
Ja mitäs niitä saavutuksia laskemaan :D Onnea kolmannelle!
Meidän piti lähteä tänä kesänä Pyreneille vähän vaeltelemaan. Hotellitkin on vielä varattuina, mutta nyt aloimme laskeskella ajettavia kilometrejä, kun on tuo Ellikin. Voi olla, ettei persus kestä istumista :(
Kiitos Hanna:) Täällä on kyllä aivan mahtavia pilvimuodostelmia lämpiminä aurinkoisina aamuina, jos illalla ja yöllä on satanut. No teillä on se etu, että kohtalaisia vaellusmestoja löytyy lyhyemmänkin ajomatkan takaa;)
Minä en ainakaan laske kolmetonnisia kun mulla on niitä vasta yksi! Mahtavia maisemia.
Paljon onnitteluja hienosta kolmannesta saavutuksesta! Mahtavaa!
Ei kannata olla suomalaiseen tapaan vaatimaton saavutuksista. Kyllä minä jos joskus kolmeen tonniin jalkaisin kiipeän, niin pidän aikamoisen älämölön asiasta.
Passo Pordoihin, kun hissillä nousimme niin katselimme kyllä sieltä lähteviä reittejä ja haaveilimme, että jospa joskus.
Ei mekään Tiina niitä lasketa;) Vähän pilvet seikkaili edessä, mutta se ei ole harvinaista yli 3000 metrissä. Jossakinhan niidenkin on oltava?
Kiitos Soleil!Passo Pordoin hissiasemalta pääsi hyvin ainakin Bambergin hüttelle. Capanna Fassalle ei ollut hirveä matka, mutta siinä oli vähän vaijereita ja loppunousu oli paikoin jyrkkä. Teillä on mukava, kun pääsette tänne aika vähällä vaivalla silloin kun haluatte:)
Lähetä kommentti