Aurinkoiset Dolomiitit

 Tässä komeilee Latemar aamulla.

 Meillä on kesä täällä Dolomiiteilla parhaimmillaan!

 Ei tarvitse märehtiä huonoja ilmoja.

Otsikkoon voisi lisätä hymiön, sillä sää on suosinut ensimmäistä vaellusviikkoamme Dolomiiteilla. Asuinkylämme Tiers sijaitsee noin 1100m korkeudessa ja päivälämpötilat ovat pyörineet siinä 25-30 asteen välissä. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Vuorilla olemme parhaimmillaan kiivenneet noin 2600 metriin ja siellä lämpötila on ollut parinkymmenen asteen molemmin puolin, mutta jostakin aina välillä pääsee puhaltamaan kylmä tuuli, joka pistää pukemaan fleeceä päälle ja pipoa päähän.  Ensimmäinen viikko on ollut upea säänkin puolesta. "Sehr sehr sommerlich" lupaa meteo jatkossakin!

Tschagerjochille jyrkkää rinnettä, vaijereita ja vähän luntakin loppuun

Torstaina patikoimme Rosengartenin vuoristossa. Ajoimme autollamme Frommeralm-nimiseen (1743m) paikkaan, josta pääsee hissillä ylös Rosengartenhüttelle (2340m, myös Kölnerhütte nimellä). Alkunousu 600m tehtiin kävellen, mutta päätimme jo matkalla, että palatessa tulemme hissillä emmekä väsytä turhaan jalkojamme laskettelumäessä alaspäin.

Ylhäällä jochilla. Italiaksi nämä solat ovat 'passo'.

  

 Vajolethütte kuvan keskellä kurun päässä.

 Mehän pistäydymme siellä, kun on niin komea paikka!

Ensimmäinen 600m nousua oli tosiaan tylsähköä laskettelurinteen huoltotietä, mutta sen jälkeen homma muuttui mielenkiintoisemmaksi. Edessä oli 300m jyrkkää nousua Tschager Jochille. Reitille mahtui vähän vaijereita, lunta ja jyrkkää kivirinnettä, mutta se oli kuitenkin kohtuullisen helppo kuljettava. Ohitimme muutamia puuskuttavia italialaisia ja se kohottaa aina kummasti tunnelmaa.

Vajolethütte

Ylhäällä Tschager Jochilla sorruimme lähes aloittelijan virheeseen. Päätimme lähteä käymään houkuttelevan näköisellä Vajolethüttellä eikä se kuulunut alkuperäiseen reittisuunnitelmaamme. Ei siinä mitään, reitti Vajolethüttelle oli mukava ja itse hütte sijaitsee upealla paikalla, mutta ruokailuineen "pistäytymiseen" meni kaksi tuntia. Palatessa eri reittiä Passo Zigoladen-nimisen solan (2550m) ylitys oli  edessämme, ja sieltä pääsimme Rotwandhütten läheisyyteen. Rupesi kuitenkin mielessämme pukkaamaan kiirettä, että ehdimmekö takaisin viimeiseen alasmenevään hissiin.

 Vasemmassa reunassa Sellagruppe ja keskivaiheilla Marmolada, 

Dolomiittien korkein vuori 3343m

Paluuvaihtoehtoja oli kaksi: pitkä, suhteellisen tasakorkeudella kävely vuoriryhmän ympäri Hirzenwegiä pitkin tai sitten nousta taas yhden solan ylitse vuoren toiselle puolelle. Päätimme lyhentää kävelymatkaa ja nousta vuoren ylitse. Noh, ei kun taas yhden jyrkän mäen kiipeämiseen. Saavutimme Passo di Sforcellan kuitenkin aika helposti ja olimme taas sillä puolella vuoriryhmää, mihin oli tarkoitus palata. Rosengartenhüttelle tultiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin ja ostettiin hissiliput alasmenoon.

 S'ole poka mikhän, se ku vain kävellään.

 Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meille piti tulla päivän aikana vajaat 1000 korkeus- ja laskumetriä. Nyt päädyimme kävelemään noin 1800 nousumetriä ja 1200 laskumetriä. Kävelykilometrejä kertyi n. 18. Eihän se mennyt pahastikaan pieleen?

Kolmas ja viimeinen ylitettävä joch.

 Rupesi jo vähän reisissä hapottamaan.

 Eikä taas hapottanut yhtään tässä maisemassa

Reissun opetus: Alpeilla ei "pistäydytä" missään ja se meidän pitäisi jo tällä kokemuksella tietää. Täällä on kaikki kaukana tai ainakin aikaa vievän matkan päässä. No, eihän meillä oikeasti mitään ongelmaa ollut, tulipahan vain vähän ajateltua kiireempi hissille ja jalat saivat hiukan ylimääräistä treeniä. Hieno päivä joka tapauksessa ja postauksen loppuunkin voisi lisätä hymiön!

 Tässä se tirolilainen hymiö!

Auringonlasku Tiersissä