Juhannus Mallnitzin malliin

 Schwussnerhüttellä K sai kaverin. Hüttellä oli myös kaksi aikuista hevosta,

 jotka nekin olivat niin tuttavallisia, että henkilökunnan työajasta puolet

 kului hevosten häätämiseen ravintolasta.

 Perjantaina juhannusaattona otimme käyttöömme E-Biket eli sähköpyörät paikallisesta urheiluliikkeestä. Viiden patikkapäivän jälkeen olimme päättäneet antaa jaloille pari lepopäivää ja sähköpyörällä ajeleskelu tuntui sopivalta puuhalta palauttelemiseen. Olemme aiemmin jo kehuneet Kärnten Mobil+ Cardia ja se on osoittautunut todella hyväksi valinnaksi. Emme aluksi oikein meinanneet uskoa isäntämme Thomasin selvitystä mitä kaikkia etuja ko. kortilla täällä saa, mutta nyt näyttää siltä, että ei hän lämpimikseen ole asioista jutellut.

Sähköpyörällä oli mukava ajella, kun ei ollut tarkoitus kuntoilla.

Juhannusaaton maisemissa ei ollut suurta valittamista

Ei ihan Iguazun putoukset, mutta ihan mukavan näköiset

Kortti maksaa lähes kolmelta viikolta vain 12,50e/hlö ja sillä saa ajella rajattomasti näillä paikallisilla julkisilla kulkuvälineillä. Lisäksi mm. sähköpyörä sisältyy hintaan eli pyörät eivät maksaneet meille mitään. Yleensähän pyörävuokra täällä on parinkympin paikkeilla/vuorokausi. Julkisilla liikennevälineillä pääsisi mm. Heiligenblutiin ja Grosslocknerille saakka ilmaiseksi, mutta katsotaan nyt mihin aikamme täällä riittää. Emme ole missään muualla törmänneet yhtä hyvään ja edulliseen korttiin. Jaaskarit suosittelee Kärnten Cardia täällä vieraileville!

 Hevosia Tauerntalissa

Schwussnerhütte

Käsespätzle maistui lounaaksi

 

Alamäessä akku latautuu

Alte Bahnstrasse Mallnitzin kupeessa

"Siis eikö tätä perhanan pöllipinoa tosiaankaan muka ollut merkitty karttaan"?

Mikäpä siinä auttoi?

Juhannusaattoiltana kylän väki kokoontui kuuntelemaan paikallista soittokuntaa ja samalla odoteltiin juhannustulien sytyttämistä läheisillä vuorilla. Vuokraisäntämme lähti alkuillasta poikansa ja muutaman muun miehen kanssa tekemään tulia Lonzan huipulle. Joku toinen porukka piti huolen vastapäisen Auernigin tulista. Kyläjuhlan kanssa samaan aikaan tosin tuli Saksan peli, joten Jaaskarit tekivät työnjaon: K meni baariin katsomaan peliä ja Jane jäi seuraamaan esityksiä puistossa. (Yllättävä havainto oli, että täällä baarissa saa sauhutella tupakkaa ihan surutta.)

 Soittokunta parvekkeelta kuvattuna

Toinen puoliaika päästiinkin sitten seuraamaan kotiin, sillä tulien syttyminen nähtiin ja soittokuntakin alkoi keräillä kamppeitaan. Auernigin risti oli upean näköinen sillä se oli valaistu. Näimme viime sunnuntaina huipulle viedyt tarvikkeet, aggregaatin ja sahanpurusäkit. Kokkotarpeet arvattiinkin, mutta aggregaatti vuorennyppylällä hieman mietitytti. Nyt selvisi, että ristin valaisemiseen tarvittiin sähköä. On vaan ollut aika raahaaminen sille, joka vekottimen kantoi jyrkkää polkua pitkin yli 2100m korkeuteen. Kokot alkoivat hiipua, Saksa varmisteli voittoaan ja alkoi tulla vettä taivaan täydeltä.

Tässä vaiheessa Saksa johti jo 1-0

Juhannuspäivänäkään ei vaellettu vaan nyt on tarkoituksella huilattu pari päivää. Koko aamun satoi ihan kunnolla. Puolilta päivin sade lakkasi ja  lähdimme kohti Gutenbrunnia, ravintolaa Tauerntalissa. Sinne kävelee n. 15 min kylästämme. Huoneistohotellimme isäntä on  paikallisen perinneyhdistyksen nokkamies. Hän kertoi juhlasta, joka hüttella vietettäisiin. Ohjelmassa oli aamupäivällä jumalanpalvelus ja sen jälkeen musiikkia, tanssiesityksiä ja ruokailua. Menimme katsomaan tilaisuutta, kun kutsuttiin ja mukavahan se on aina nähdä nahkahousujentaputtelutanssia.

Saavuimme paikalle ja grillikodassa possu paistui. Ei tunnettu tiettykään ketään muita kuin isäntämme, mutta kaikki tervehtivät sydämellisesti. Trachtenvaatteisiin (kansallispukuihin) pukeutuneiden ihmisten joukossa olimme kuin kanat vedessä. Olimme hieman hämmentyneitä, mitä tehdä, joten mentiin terassilla oleskelevien ihmisten ohi sisälle ja baariin. K pyysi oluet. Hänen kaivaessaan lompakkoa, vieressä seisoskellut trachteniin pukeutunut mies taputti häntä olkapäälle ja sanoi: " Es ist gratis." Hämmennys ei siitä juuri vähentynyt, mutta tummien Hirter-oluiden kanssa etsimme terassilta itsellemme istuinpaikan. Koska grillin tuoksu oli niin vastustamaton, tilasimme molemmille annokset ribsejä, jotka tarjottiin paistinperunoiden ja dippien kanssa.

 Ribsejä, paistettuja perunoita ja oli siinä häivähdys salaatistakin.

 Tueksi tuopillinen olutta ja hinta: 0 euroa. Kiva maa tämä Itävalta.

Grillipaviljongin ilmestymisen ravintolan terassin reunalle saimme muuten todeta itse tässä parin päivän aikana. Kun torstaina palasimme Hindenburghöhen vaellukselta, näimme grillin perustuksia muurattavan. Tai ainakin jonkinlaisia muurattuja kehyksiä valmiille grillisysteemeille. Eilen kun pyöräilimme saman paikan ohitse, oli ympärille rakennettu jo kokonainen koju. Nyt samassa grillipaviljongissa pyöri jo kokonainen porsas vartaassa hiilloksen päällä.

Söimme ribsejä ja seurasimme esityksiä. Isäntämme oli miesten tanssiporukassa ja kuorossa. Hänen teini-ikäinen poikansa ja tyttärensä olivat myös esiintyjinä. Tytär soitti puhallinorkesterissa klarinettia, poika säesti hanurilla pikkupoikien tanssia ja tanssi isänsä mukana miesten "nahkahousutanssissa". Täällä arvostetaan perinteitä.

 Vaihtoaskel -- hyp-py! Vuokraisäntämme Thomas ja

 poikansa Daniel kaksi vasemmanpuoleista.

Sää oli hieman kirkastunut, mutta mikään erityisen lämmin ilma ei ollut. Tilasimme laskun. Tarjoilija kertoi, että tänään kaikki on ilmaista. Tänään on ravintolan avajaispäivä, joten olkaa hyvät vaan! Ei muuta kuin käytiin esittämässä kiitos ravintolan isännälle. Hyvät ja halvat oli tämän päivän lounastarpeet.

 Schmalzgrube juhannussunnuntaina

Tämän päivän sääennuste oli jo hyvä, joten lähdimme kokeilemaan, mitä  lepo oli saanut aikaan jalkalihaksille. Hyvältä tuntui alakerrassa, mutta jostain Jane oli ehtinyt sieppaamaan juhannusflunssan. Vähän aivastelua ja niistämistä, ei sen kummempaa. Ajoimme bussilla Seebachtaliin. Siellä olemme käyneet jo aiemminkin sekä kävellen että pyörällä. Ankogelbahn on Mallnitzin ja lähiseutujen ainoa vuoristohissi. Sen kesäsesonki käynnistyy vasta 4.7., joten vielä oli rinteillä hiljaista.

Mallnitzissa ei tunnettu juhannusväsymystä. Parin lepopäivän jälkeen hyvä

 ilma ja jonkinlaiset maisemat saivat jopa K:n näin hyvälle tuulelle.

Nousimme laskettelurinteen vaiheilla etenevää vaelluspolkua Ankogelbahnin väliasemalle 1940m. Sieltä valitsimme reitin, joka vei pois hissialueelta ja laskettelurinteistä. Lähdimme nousemaan kohti Korntauernia 2459m. Se on vuosituhansia vanha Hohe Tauernin ylityskohta. Paikalla on ollut jo ennen ajanlaskumme alkua kauppareitit Pohjoisten barbaariheimojen mailta sivistyksen Roomaan. Rooman valtakunnan aikoihin teillä on nykytiedon mukaan voinut ajaa jopa hevosvaunuilla. Täällä kulkeekin Römerweg-niminen reitti, jossa voi bongailla noita muinaisia tienjäännöksiä.

 Kaikki tiet vievät Roomaan. 

Vaikea uskoa, mutta niin tämäkin.

Matkamme tyssäsi kuitenkin n. 100 korkeusmetriä ennen harjannetta. Kesä on täällä vielä niin varhainen, että yläreitillä oli paljon lunta. Eteneminen näytti vähän toivottomalta, joten luovutimme ja palasimme takaisin. Kleiner Tauernsee oli vielä jäässä ja reitti kulki aivan sen rannassa, joka oli lumen peitossa.Katsoimme tuon kohdan liian vaarallaiseksi, koska ei nähty mitä lumen alla on ja mielestämme oli liian suuri vaara joutua uimaan vastoin tahtoamme. Reittimerkinnät olivat aika huonot. Punavalkoiset maalaukset olivat erittäin haalistuneet ja monta pyörimme etsimässä merkkiä. Ehkä merkinnät käydään kunnostamassa tulevan puolentoista viikon kuluessa, jolloin rinteellä alkaa käydä hissin avaamisen myötä vilkas trafiikki. Huomiseksi on luvattu epävakaista säätä ja suunnitelmissa lepoa patikkahommista on lähteä junalla Bad Gasteiniin.

Tähän reittimme päättyi. Kohde ylhäällä suoraan keskellä.

 Juhannuksesta huolimatta emme ottaneet riskiä uimisesta,

 sillä reitti olisi kulkenut jään ja lumen poikki järven päällä.