Lontoo tutuksi kävellen

 Perjantaiaamuna olimme jo täydessä iskussa

Jaaskarit, elikkäs meikäläiset, on pariskuntana reissannut jo melkein sata reissua. Eihän se hirveesti ole, mutta on se enemmän kuin kymmenen. Ihan muutaman reissun päässä on se 100. Juhlareissu, mutta kohdetta ei ole mietitty. Ei me tehä siitäkään mittään numeroa. Mennään minne mennään. Ollaan sen verran nuoria, että ei oo ehtiny enempää reissata ko pittää olla välillä kotonaki.

Thamesin etelärannalla on mainio kävelyalue

Jostakin syystä Lontoo ei ole matkailuhistoriamme aikana kiinnostanut meitä niin paljon, että tänne olisi tullut lähdettyä. Emme oikein tiedä miksi. On vaan ollut joku kynnys ylitettäväksi ja aina on ilmaantunut meille houkuttelevampi kohde tarjolle. Olemmeko olleet väärässä?

 Millennium Bridge

Sen verran tingimme sopimuksestamme, että kävimme

 Tate Modern-museon kattoterassilla katselemassa maisemia, koska sinne pääsee ilmaiseksi.

Millennium Bridge ja St Paulin katedraali keskellä

Siinä oli meneillään joku London tv:n laihdutusohjelma.

 Olimme hengessä mukana ja lähdimme kaljalle.

Kesällä lentoja ostaessamme teimme sopimuksen, että " mennään nyt sitten katsomaan mitä siellä on, mutta mitään ei sitten aleta suorittamaan". Me ei olla suoritusporukkaa. Tämähän on mitä parhain paikka ohjelmoida koko loma minuuttiaikataululla. Sovimme, että ei mennä museoihin, musikaaleihin tai muihin pakollisiin paikkoihin eikä edes Valioliigaa katsomaan vaikka se alkoikin nyt viikonloppuna. Kävellään vaan ja haistellaan tunnelmaa.

Ensimmäinen päivä meni hiukan väsytokkurassa, mutta perjantaina noudatimme kesäistä sopimusta. Lenkkarit saivat kyytiä. Päivän reitti kulki Tower Bridgen ylitse Thamesin etelärannalle ja sieltä rantaa pitkin Westminster Bridgelle ja Piccadilly Circusin kautta takaisin hotellille. Noin 16 km tuli painettua Lontoon helteisillä kaduilla. Hetkinen, mitä me sovimmekaan suorittamisesta? No, kävely ei ole suorittamista. Se on kävelyä.

 Ruuhkasta tykkääville London Eye ja Westminster Bridge ovat oivallisia paikkoja.

 Kiukuttelevat lapset ja kaverin ylipitkät niskakarvat ovat hetken aikaa

 olennainen osa sinun kaivattua lomaasi.

 K unohti lippiksen kotiin eikä meidän reppuakaan viedä ruuhkassa huomaamatta

 Hienoja puistoja Lontoon keskustassa

Piccadilly Circus

Onhan tämä upea kaupunki, ei siitä mihinkään pääse. Hienoa, että olemme saaneet nyt pään auki eikä tämä viimeinen reissu tänne tule olemaan. Vaan on tuota porukkaa täällä kaduilla aivan tajuttomat määrät. Täällä pitää oikeasti sietää outoja ihmisiä lähellään, jos meinaa liikkua suosituimpien kohteiden tuntumassa. Suomalainen intimiteettiraja kuusi metriä joka suuntaan ei toimi täällä. Nykyisessä Euroopan turvallisuustilanteessa massiivisessa ruuhkassa kaikenlaista muutakin tulee tietysti mieleen.

 Päivän päätteeksi kävimme hotellimme kattoterassilla drinkillä.

 On ollut baareissa huonompiakin maisemia.

 On tosin ollut halvempia juomiakin.