7.7.2015

Tirol Heute

 Kauniissa Pinnistalissa sattui kesällä 2014 ilmeisesti yksi
 erikoisimmista onnettomuuksista koskaan Tirolissa

Patikkalomalaisen päivät kuluvat pitkälti vuorten rinteillä. Aamulla varhain lähdetään ja iltapäivällä palataan vähän ennemmin tai paljon myöhemmin tehdyn reitin pituudesta riippuen. Ihan hirveästi ei jää aikaa chillailla kylän keskustassa kauluspaita päällä freshiltä näyttäen ja tuoksuen ja vaeltajanrusketusta esitellen.


 Siinä on voima jyllännyt. Onneksi joku on laittanut vasempaan lohkareeseen
pönkän, että ei ole ihan tielle kaatunut.

Pinnisalm

Illat kuluvat pitkälti seuraavan päivän reissuun valmistautuessa. Pitää tehdä eväitä, laittaa ruokaa, pakata reppu valmiiksi ynnä muuta, sillä lähtö on aikaisin aamulla ja minuutit aamuisin ovat kortilla. Jos haluat venyä aamuisin pitkään vuoteessa ja nukkua niin pitkälle kuin uni kantaa niin patikkalomat eivät ehkä ole sinun juttusi. Vuorelta on hyvä olla vähintään matkalla alas jo iltapäivällä.


Meille tärkeä osa lomaamme on paikallisten uutisten seuraaminen eli ohjelma nimeltään Tirol Heute. Siinä tulee runsaasti uutisia Tirolin alueelta ja etenkin meille tärkeät säätiedot moneen kertaan. Vuosien aikana olemme oppineet sen verran ymmärtämään saksaa, että tiedämme pitäisikö seuraavana päivänä sataa vai olla aurinkoista.

 Kaverimme ovat tulleet ilahduttamaan meitä tänne!

Tiistaiaamuna matkalla Neue Regensburgerhüttelle


 Olemme ihmetelleet, että täällä uutisoidaan laajasti vuorilla tapahtuneista onnettomuuksista. Yksittäisinä tapahtumina ne ovat tietenkin traagisia, mutta ylittävät uutiskynnyksen meitä hämmentävästi. Yksittäisen pyöräilijän tai riippuliitäjän onnettomuus ei ehkä Suomessa saisi tilaa uutisissa kuten täällä. Olemme pohtineet johtuisiko se siitä, että uutisoimalla vaaroista etenkin turistit saataisiin olemaan varovaisempia vuorella ja huomioimaan hienoihin maisemiin ja harrastuksiin liittyvät riskit?

 Hütte on vielä valkoinen pieni piste keskellä  ylhäällä vesiputouksen oikealla puolella. 
Tästä meni vielä toista tuntia vuoristomajan pihalle.

Neue Regensburgerhütte

Normaalit patikoitsijat eivät ole vuorten riskialtteinta porukkaa. Vuosien ajalta muistamme kaksi uutiskynnyksen ylittänyttä juttua vaikka "normaaleja" pienempiä loukkaantumisia kivikkoisilla rinteillä sattuu varmasti ihan päivittäin. Muutama vuosi sitten patikkaseurueen yksi jäsen jäi kivivyöryn alle ja menehtyi ja siitä uutisoitiin paljon Tirolissa.



Viime vuonna Stubaitalin sivulaaksossa Pinnistalissa tapahtui ilmeisesti yksi erikoisimmista onnettomuuksista mitä Tirolissa on koskaan tapahtunut. Olimme silloin täällä Itävallassa viimeisiä päiviä lomallamme ja tapahtunut tragedia sai runsaasti uutistilaa. Koiransa kanssa patikoimassa ollut saksalaisnainen oli ohittanut lehmälaumaa, jossa oli ollut lehmiä ja niiden vasikoita. Jostakin tuntemattomasta syystä äitilehmät olivat hyökänneet patikoitsijan päälle ja surmanneet naisen. Mielipide tuntuu olevan, että koira on jotenkin laukaissut lehmien hyökkäysreaktion vaikka koira oli ollut hihnassa eikä silminnäkijän mukaan ollut mitenkään kiinnostunut lehmistä.


Uutisissa haastateltiin viranomaisia, jotka ihmettelivät tapahtunutta eivätkä koskaan olleet kuulleet vastaavasta. Silminnäkijän mukaan koira tai nainen eivät olleet mitenkään häirinneet laumaa, mutta siitä huolimatta lehmät olivat alkaneet ahdistaa naista ja lopulta tönineet sarvillansa kuolettavasti. Olemme vuosien aikana patikoineet satojen lehmälaumojen läpi ja keskellä eikä koskaan ole tullut mieleenkään, että mansikit voisivat olla kiinnostuineita sinusta muuten kuin korkeintaan eväsleipiesi vuoksi. Heiluvat patukkahännät ja höyryävät lehmänläjät ovat olleet suurimpia murheita.


Maanantaina kävimme juuri kyseisessä Pinnistalissa palauttavalla (15 km, 600 korkeusmetriä) kävelyllä, kun odottelimme ystäviämme Neustiftiin saapuvaksi. Edellisen vuoden lehmäonnettomuus näkyi siinä, että vähän väliä puissa ja aidoissa näkyvillä paikoilla oli kylttejä, joissa neuvottiin ihmisiä miten ohittaa lehmälaumat ja miten käyttäytyä ongelmatilanteissa.


Muuten täällä menee hienosti. Olemme saaneet virkistäviä vahvistuksia ja sää jatkuu upeana. Kävimme ystäviemme kanssa tiistaina Neue Regensburgerhüttellä ja meno oli samaa sään ja maisemien ilotulitusta mitä täällä on nyt riittänyt kohta kolmen viikon ajan. Teimme hienon patikkareissun, jolle tuli matkaa yli 13 km ja korkeusmetrejä noin 1200m. Loma jatkuu mukavissa merkeissä!

Näillä mennään!







12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva lukea heti sateisena aamuna ihanaa juttua ja upeita kuvia kaihoten, enää 2 yötä ja here we come Tirol!!😊🔜 Riitelin eilen Pekka Poudan kaa, kun se lupas Pohjanmereltä kovaa matalapainetta keski-Eurooppaan! Hyvä, että kaverit ovat päässeet perille. See you soon!

Jaaskarit kirjoitti...

Laita se Pouta ruotuun!! Täällä on onneksi paljon paremmat meteot ja ne lupaavaat, että tämä keskiviikko on pilvinen, mutta huomisesta alkaen pitäisi hyvän sään jatkua ainakin viikonloppuun:)

Anonyymi kirjoitti...

Turun Murmeli ja hoito "mummo"T:Reetta seuraa kiinnostuneesti tätä blogia,on niin upeat maisemat ja värikkäästi kirjotettu,Suomen kiältä upeesti käyttäen.Kuinkahan kavereitten "kaksi vanhaa puuta "jakselee.Ei muuta ku eteenpäin menevän mieli.Murmeli kummasti ilostui ku saa jotain namipalaa.......

Jaaskarit kirjoitti...

Hei Mansen "mummo"!
Täällä on koko seurue sitä mieltä,että sulla on Suomen tärkein virka tällä hetkellä. Sikäläinen murmeli on täälläkin tämän tästä mielessämme. Kiva tietää että meillä on lukijoita ja ainahan on mukavampi vääntää tarinaa kun joku kommentoi. Tämän kertainen debytanttimme Peacestreetin hirvi alias "Kaksi vanhaa puuta" ei ole jäänyt paikalleen eikä myöskään haastaja Larsson, vaan käväisimme porukalla ihailemassa Innsbruckin kaupunkia. Tällä hetkellä keittiössämme häärii tyttärenne ja tekee meille nepalilaista nuudelikanaa. Terveiset sinne kaikille!

Hannaliina kirjoitti...

Minä muistan myös tuon uutisen. Neljästäkin syystä. Ensiksi nainen oli ikäiseni, meillä myös on koira, jonka kanssa patikoidaan lehmälaumojen läpi, nainen oli saksalainen ja me olimme myös tuona kesänä (niin kuin joka kesä) patikoimassa Itävallassa.

Meidän Elli menee aina vapaana patikkaretkellä oli lehmälaumoja tai ei. Elli kiertää lehmät kaukaa, ja lähes joka kerta lehmät innostuvat ajamaan Elliä takaa. Mieleenikään ei tulisi napata Elliä syötiksi narun nokkaan, koska sitten lehmät olisivat minunkin kimpussani. Vapaana Elli pääsee sukkelasti lehmiä pakoon, eivätkä kantturat hyökkää minun päälleni, koska ihmisistä ne eivät niinkään ole kiinnostuneet. Viime kesänä tosin yksi sarvipää lähestyi Helmiä hyökkäyksenomaisesti niin, että tyttö lennähti pepulleen ja parkaisi ääneen ennen kuin sai jalat alleen ja ehti karkuun. Että kyllä niitä joitain saa varoakin. Mutta sama se oli sedän navetassa. Toiset olivat lauhkeita kuin lampaat ja toisten sarvia sai ohikulkiessaan varoa.

Että se lehmistä :D

Ps. Kuinka pitkä loma teillä tällä kertaa onkaan?

Jaaskarit kirjoitti...

Heippa Hannaliina! Täällä tosiaan huomaa, että onnettomuus on vaikuttanut, kun noita varoituskylttejä on niin paljon. Etenkin juuri Pinnistalissa. Onpahan ainakin itsekin ruvettu katsomaan tarkemmin miten nuo patukkahännät meihinkin näyttäisivät suhtautuvan:)

Meillä on nyt nipa nappa yli kuukauden loma, josta on jäljellä enää puolitoista viikkoa...viikon päästä lauantaina loppuu patikointi ja pyhänä kotilento Innsbruckista Suomeen. Ei auta vielä ajatella niin pitkälle:) Terveisiä Mikolle!

Tiina kirjoitti...

Me kyllä nukuttiin parina aamuna niin pitkään kuin uni kantoi. Eli kuuteen :). Mutta allekirjoitan kyllä kuvauksen. Tänään piti oikein käyttää herätyskelloa, kun piti olla Helm-vuorella klo 5.34 mennessä auringonnousua ihailemassa...

Soleil kirjoitti...

Olen lapsuuteni viettänyt maalaistalossa eri eläimien kanssa ja tiedän, että ne tututkin eläimet ovat arvaamattomia. Joka kerta kun kuljen Alppiniityllä tai muualla eläinten aitauksessa, niin olen kyllä varuillaan, jopa hiukan pelkään. Ja nyt viime reissulla Dolomiiteilla, kun siellä niityllä sama valkoinen hevonen tuli meitä kohti kahdesti ja vähän uhmaavasti, pelotti kyllä. Eli varotukset ovat paikallaan. :)

Jaaskarit kirjoitti...

Moi Tiina, siis tarvitte tosiaan herätyskelloa vaikka vasta 5.34 mennessä pitää olla vuorella? Eikö siellä oteta patikointia tosissaan:)???

Jaaskarit kirjoitti...

Hei Soleil, kyllä se varmasti niin on, että eläimien kanssa saa olla varovainen aina. Jotenkin vaan etenkin lehmää on aina pitänyt äärettömän lauhkeana sanonnan mukaisesti.

Tiina kirjoitti...

Ompa kauniita maisemia ja mukavanoloista patikkareissailua :)

Olipa kurja onnettomuus, mutta toisaalta ymmärrän äitilehmän tarvetta suojella vasikkaansa ihmiseltä...

Meilläkin oli vähän jännitystä kesäkuussa Korsikan patikkapoluilla ukkosmyrskyssä ja ikävä kyllä muutama patikoija menehtyi sielläkin...

Luonnon (ja lehmän)voimat ovat arvaamattomat!

Jaaskarit kirjoitti...

Juuri näin! Näissä kauniissa maisemissa ja hienoilla ulkoilureiteillä pitäisi yrittää muistaa pitää järki päässä. Muutenhan täällä on huippumukavaa:)