Elferin ympäri ja Innsbrucker Hütte

 Ei ole totta! Kohteemme on pilvien peitossa.. Outo ilmiö tänä kesänä.

Säiden haltia armahti tauotta patikoineita jalkojamme maanantaina ja näytti pilvistä ja sateista aamua. Hyppäsimme bussiin kohti isoa kylää Innsbruckia tavoitteenamme löytää K:lle uudet vaelluskengät tai ainakin aloittaa niiden hankkimisprojekti. Kengät löytyivät kuitenkin lopulta kotikylästä kaupunkireissulta palattuamme ja ne otettiin heti rankkaan koekäyttöön.

 Yli 2000m korkeudessa ja muualla kuin turistireiteillä voit bongata gemssejä

Näiden kivipaasien juurella tuntee todella olevansa kääpiö. "Lystikäs"?

 Vanhat kengät pakattiin tietysti varmuuden vuoksi reppuun mukaan, jos ongelmia ilmenee ja suunnattiin kotikylästä nousuun kohti Zwölferniederiä. Alkumatka meni tuttua polkua Autenalmille. Siellä ylitettiin ja alitettiin polulle kaatuneet puut taas parhaamme mukaan. Vaeltajan ei kannata näissä oloissa olla turhan tarkka varusteidensa uutuuden kiiltävyydestä. Yksi kaatuneen puun ohittaminen voi tuhrata pihkaan uuden repun tai tuliterät pöksyt. Täällä on pakko olla suurpiirteinen.

 Autenalmilla kannattaa ottaa tarkka suunta kohti Zwöflerniederiä, ettei ajaudu vahingossa kohti Elferhütteä. Polku nimittäin johdattaa aluksi lehmihaan oikeaa reunaa pelkkien kiviin maalattujen punaisten pisteiden avulla. Sitten reitti jatkuu ihan selkeänä. Ennen Niederille nousevaa siksakkia on varsin viehättävää maisemaa Autengrubessa. Näimme murmeleita ja gemssejä. Pilvet pyörivät osittain näkymien peittona, mutta taivas aukesi päivän mittaan.

Zwölferniederiltä jatkoimme kohti Elferiä ylöspäin. Maisemat Pinnistaliin olivat taas mahtavat. Myös polkua sivuavat upeat Elferin kivipaadet olivat vaikuttavia. Polku johti vielä ylemmäksi lähelle Elferspitzeä. Tuon häkellyttävän kivihökötyksen vierellä tuli olo kuin olisi Marsissa. Korkeimmillaan olimme lähellä 2450m korkeudessa ja sieltä lähdimme laskeutumaan kohti Elferhütteä ja hissiasemaa.

Pohojalaasten ystäviemme järjestämät parvekepartyt ovat jo kuuluisa alppiperinne

Hissillä mentiin laaksoon ja saatiin matka ilmaiseksi kun ilmoitettiin hissivahdille, että haluamme ostaa menopaluulipun, jonka paluuosan haluamme käyttää seuraavana päivänä. Hän neuvoi ilmoittautumaan hissin ala-aseman kassalla ja ostamaan lipun sieltä. Ala-asemalla kukaan ei kysellyt lippuamme ja periaatteessa olisimme siis voineet tehdä juoksut maksamatta hissimatkaamme, mutta rehellisinä menimme kassalle. Ostimme lipun, jonka paluuosion yläasemalle käytimme tänä aamuna.

 Täällä ei juhlita pitkän kaavan mukaan. Aamulla 8.30 virittelemme

 vaellussauvoja ja riippuliitäjät takana varjojaan.

Kohteemme Innsbruckerhütte keskellä olevan solan takana

Yksi päivän kohokohdista oli haflingerlauman ohitus.

Lämpimän hevosen tuoksun ylittää ehkä hauvan tassunpohjan aromi.

Evästä ennen...

... ja jälkeen nousun.

Hyvällä omallatunnolla, tietäen että tänään kävelyä todella tulee, ajelimme kolmistaan hissillä eka nousun Elferiä kohti. Sieltä lähti nousu kohti näköalatietä, joka ensin nousi muutaman sata metriä ja sitten johdatteli alamäkeen Karalmille. Kohteemme Innsbruckerhütte sijaitsee Pinnistalin perukalla ja oikeastaan Gschnitztalin puolella. Karalmilta tulee n. 600 nousumetriä todella helppokulkuista reittiä Innsbruckerhüttelle. Laajat ja loivat siksakit toki pidentävät kävelymatkaa, mutta helpottavat jyrkkyyttä. Aikaisemmalla neljän vuoden takaisella patikallamme emme pilvisyyden vuoksi saaneet paljoakaan näkymiä, mutta nyt oli kaikki toisin.

 Innsbruckerhütte 2369m

Ylhäältä oli aika makeet maisemat

Tauon jälkeen marssimme Pinnistalin laaksotietä takaisin kyläämme. Pinnistal on ällistyttävän kaunis sekä alhaalta tieltä katsottuna että ylempää Elferin kupeesta. Patikan ehkäpä rasittavin osuus oli viimeiset parikymmentä minuuttia paahtavalla asfalttitiellä ennen majoituspaikkamme. Reilu puolimaratoni 22km tuli vedettyä reilun 1000 m:n nousulla ja 1800m:n alastulolla.

 Ystävämme Lauran tämän kesän viimeinen hütteterassi oli

 Innsbruckerhüttellä eikä yhtään pöllömmissä maisemissa?