Sellagruppea saamme ihailla tänäkin kesänä ihan livenä
Kesälomamme Alpeilla odottaa kolmen viikon päässä. Vaelluskarttoja on tutkittu kun olemme pohdiskelleet millaisia reittejä tänä suvena kuljettaisiin. Tämä on kahdeksas kesälomamme alppimaisemissa. Tämän kesän kohteemme löytyvät Italian Dolomiiteilta Etelä-Tirolista ja toinen kohde on meille vuodelta 2011 tuttu Stubaital Itävallan Tirolissa Innsbruckin kupeessa. Olemme viettäneet patikkalomiamme Etelä-Saksassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Italiassa. Ranskassa olemme kävelleet vain Grenoblen kaupungin tuntumassa lähimäkien rinteillä ja Sveitsin alpit ovat tyystin vielä koluamatta. Sloveniassa olimme Bohinj-järven vuorilla ja siitä voisi sanoa, että ainakin vielä 2012 sen seudun alppipalvelut hävisivät aika selvästi esim. Itävallalle.
Sankt Ulrichin kylä Grödentalissa (Val Gardenan laaksossa)
oli kuukauden ajan asuinpaikkamme kesällä 2010
Bohinj-järvi oli kaunis, mutta patikkareitit ja hüttet eivät olleet Itävallan tasolla
Meille mieluisimpia patikkalaaksoja ovat yleensä sellaiset, joissa ei ole laskettelurinteitä. Hissien puuttuminen on vain plussaa. Laskettelurinteet ovat epämieluisimpia ja rumimpia patikkamaastoja mitä tiedämme ja pyrimme välttämään niitä viimeiseen saakka. Kokemuksemme mukaan suosituissa laskettelulaaksoissa on kesälläkin vähän työlästä löytää mukavia patikkareittejä ainakaan aivan kylien tuntumasta. Tietysti hissisysteemit ovat monille välttämättömiä ja varmasti vielä aikanaan meillekin tervetulleita palveluja.
Stubaital ja Neustiftin kylä odottavat meitä tänä kesänä
Virgental kesällä 2013 on ollut yksi kaikkein mukavimpia patikointikohteitamme. Virgentalissa ei ollut lainkaan hissipalveluja ja erityiset hüttetaksit veivät halukkaita korkeammalle rinteisiin alppimajoille. Hissien puute näkyy suoraan patikoitsijoiden määrässä ts. reiteillä on mukavan rauhallista eikä tarvitse jatkuvasti jarrutella toisten kantapäillä.
Tällaiset patikkareitit kelpaavat!
Yritämme myös hakea laaksoja, joiden tuntumassa/naapurissa kulkisi/risteäisi muitakin laaksoja kuten esim. Zillertalissa. Tämä antaa enemmän reittivaihtoehtoja, kun aina joskus voi vaikka laskeutua naapurilaakson puolelle. Yleensä näissä kohteissa vaellusbussiyhteydet pelaavat mukavasti ja kotiin löytää vaikka palaisikin muualle kuin lähtöpisteeseen.
Edelliset neljä kuvaa ovat kauniista Virgentalista
Meranon kaupungista oli harmillisen pitkä bussimatka vaellusreittien alkuun
Alhaalla Merano
Joku aina joskus erehtyy kysymään, minne kannattaisi lähteä patikointilomalle ja sehän on vähän kuin hullua yllyttäisi kertomaan jostain itselleen tärkeästä. Tämän vuoksi tuli nyt kirjoiteltua näitä seikkoja, joita huomioimme patikkalomamme kohdetta valittaessa. Olemme muuten usein julkisten kulkuvälineiden varassa ja silloin on syytä varmistaa etukäteen, että kylästä löytyy riittävästi palveluja. Ja muuten - noissa alppikylissä on joskus aikamoiset korkeuserot ihan kylässäkin ja se kannattaa varmistaa majapaikkaa etsiessä. Sen homman oppii kyllä tutkimaan, kun kerran erehtyy...
Ihana majapaikkamme noin 100m Mittenwaldin yläpuolella.
Päiväpatikan lisäksi tehdyt nousut hotellille tuntuivat ahterissa.
10 kommenttia:
Ihania kuvia, niin rakkaista Alpeista.
Niin paikkasuosituksiin on aina niin vaikea vastata ja jopa vaikea päättää itsekin minne menee, kun Alpeilla on mielestäni kaunista kaikkialla ja paikkoja on niin paljon. Siellä missä on vuorten välissä järvi on sitten erityisen kaunista, sanon vaan aina. Dolomiitit on kyllä tässä poikkeus. Minun silmille kaunis paikka voikin olla toiselle vaatimaton. Sellagruppea kiersimme ja mökkiautolla kurvailimme mutkateitä viime syyskuussa kaksi viikkoa. Aina on ikävä tuonne ehkäpä Alppien kauneimmille seuduille. Tiedä vakka jo ennen teitä menemme noihin maisemiin.
Toivon hyviä ilmoja kolmen viikon päähän sekä mukavaa reissua teille! :)
Kiitos vaan! Dolomiitit on kyllä jotenkin niin hienon karun kauniit. Tuo järvi+Alpit-neuvo on kyllä aika varma neuvo, ei luulisi kenenkään pettyvän :)Teillä on kyllä niin näppärä siitä hypätä autoon ja ajella noihin maisemiin. Täältä perukoilta lähtö on aina vähän isompi projekti.
Voi kun tulisi pian heinäkuu ja saa suunnata nokan kohti Stubaitalia!
jess! -L-
Älä muuta sano, täällä alkaa olla matkakuume tapissa!
Hei!
Katselpaa Graubündeniä. Meille tuli ainakin tunne, että sillä alueella ei ole kovin hissejä, joita taas minä huono polvinen vaeltaja tarvitsen alastuloon.
-Kesäisin terveisin Saksasta Raija
Hei Raija ja kiitos vinkistä! Tutustutaanpa Graubündeniin. Kyllä se alastuleminen käy meidänkin polville. Se on jännää, että alaspäin tuleminen on kivuliaampaa ja työläämpää kuin nouseminen:) Vaellussauvat auttavat jonkin verran, mutta kyllä polvia aina kolottaa patikkareissun jälkeen! Mukavaa kesän jatkoa Saksaan!
Hei taas!
Minulle tuli myös teidän blogianne ja vaelluslehtiä lukiessa mieleen, että koska olette erittäin hyväkuntoisia (minulle tulee hiki ja hengästyn ihan vain blogia lukiessa :-) , niin oletteko miettineet „weitwanderwege“:jä. Niitä näyttää olevan todella paljon ja vaikka minkä mittaisia (muutamista päivistä viikkoihin). Minua nuo houkuttelisivat kovastikin, mutta minun on vain ymmärrettävä, että minusta raihnaisesta ei noille ole :-(
Minulle tuli vielä mielleen Aostan laakso (länsiosassa Italiaa) ja siellä varsinkin tuo laakson eteläosa. Siellä on laaksoja, joissa ei ole hissejä, mutta pääseekö julkisilla...? Nämä tulivat mieleeni, sillä olemme itse taas menossa käymään tuolla suunnalla, vaikka niitä ihania hissejä ei ole joka paikassa minua alaskuljettamassa :-)
Hyvää vaelluslomaa teille!
Aurinkoisin terveisin Raija
PS. Jään odottamaan hengästyttäviä :-) vaelluspäivityksiänne ja kauniita kuvia. Olette muuten menossa meidän suursuosikkialuellemme.
Hei Raija!
Kiitos kommenteistasi ja hauskaa että olet katsellut postauksiamme.
Höhenwegit ja pitkänmatkanvaellukset ovat tosiaan yksi tapa haastaa itseään ja pysytellä vuorilla laskeutumatta välttämättä lainkaan laaksoihin. Ko. laji vaatii enemmän retkeilyajatusta ja valmiutta vaeltamaan säässä kuin säässä sekä yöpymään hütteillä. Olemme kuitenkin tehneet noita päiväetappeja laaksosta lähtemällä ja vaeltamalla jonkun etappivälin toiselle hüttelle ja tulleet sieltä alas päivävaelluksina. Parin päivän rundi voisi vielä olla harkittavissa, mutta muuten taidamme olla kuitenkin niin mukavuudenhaluisia, että vaelluspäivän jälkeen on mukava peseytyä kuumassa suihkussa ja laittaa hyvää ruokaa, jonka jälkeen on mukava köllähtää lomahuoneiston omaan petiin. Pitempi oleskelu alppikylässä mahdollistaa myös sen, ettei huonossa säässä ole pakko lähteä taipaleelle vaan viettää vaikka kyläpäivä kakkukahveineen.
Aosta näyttää upealta. Täytyy pistää mieleen. Toivottavasti viihdyt kanssamme Dolomiittien maisemissa näin ensi alkuun ja sitten Stubaissa!
T. Jane
Aivan mielettömiä nuo Grödentalin vuoret!! Tykkään tuollaisista huipuista, vaikka niille onkin varmaan aika mahdotonta kiivetä. En ole vielä koskaan käynyt patikoimassa Alpeilla, sinne on tullut suunnattua vain talvisin, ja tämä on asia mikä pitää ehdottomasti korjata jossain välissä.
Hei Jenni, me taas puolestaan emme ole koskaan käyneet Alpeilla talvella ja sekin pitäisi korjata:) Kyllä täällä on matkakuume kohonnut itselläkin hiljalleen pakkaillessa, mutta onneksi lähtö on jo ihan ovella!
Lähetä kommentti