Majapaikkamme pihalla oli hevostila, kanoja ja vuohia.
Pikkukilit karkasivat aina välillä aitauksestaan meitä tuijottelemaan
ja emo kutsui niitä huolissaan takaisin. Yleensä hävisimme tuijotuskilpailun.
Keskiviikkona kävimme Bertihüttellä. Reitti kulki taas uskomattomissa paikoissa
ja askeleen vakaus oli paikoin tarpeen.
"Hütte näkyy jo" on lempihuudahduksemme. Tällä kertaa Bertihütte.
Torstaiaamuna Misurinan järvellä pilvet leikkivät
Lago di Misurina reittimme varrelta nähtynä. Heitimme rengasmatkan
näköalareitillä vastapäätä samoja vuoria, joilla kuljimme viimeksi Misurinalla.
näköalareitillä vastapäätä samoja vuoria, joilla kuljimme viimeksi Misurinalla.
Pustertal on meille erittäin mieluinen patikkaloman kohde. Täällä riittää reittejä ja valinnanvaraa löytyy mielestämme monen tason patikoitsijoille. On polkuja, joissa voi revittää kropastaan irti kaiken ja testata korkeanpaikan sietokykyään tai sitten voi mennä hissillä tai bussilla upeille näköalapaikoille. Pustertal pysyy edelleen korkealla Jaaskareiden patikkakohteiden rankinglistalla!
Torstain maisemia välillä ilman Misurinan järveä.
Näkymä Popenan laaksosta kohti Forc. Popenaa 2214m, jonne nousimme.
Näkymä Popenan laaksosta kohti Forc. Popenaa 2214m, jonne nousimme.
Tuleehan sitä välillä tuolla jyrkkää ja loputonta rinnettä kiivetessä mieleen, että onko tässä enää mitään järkeä? Maitohapot kiehuvat reisissä, lisähappi olisi tarpeen ja sydän kairaa itseään ulos rinnasta. Hiki kirvelee silmissä, on kylmä tai liian kuuma ja tekisi mieli huutaa täysillä kuruihin kaikumaan jyrkät ärräpäät. Onko tämä ihan hölmöläisten hommaa?
Epäuskon hetkellä kannattaa pysähtyä...
...katsella hetken aikaa ympärilleen...
...ja todeta, että onhan tämä nyt mahtavaa olla
täällä ja patikoida näissä maisemissa!
Ei lainkaan hölmöläisten hommaa.
Nousu Wildgrabjochille oli paikoin kesän tähän saakka jyrkin
(ei juuri tässä) ja koimme tunteita, joita kuvailimme aiemmin.
Kylmän tuulen vuoksi pipo oli tarpeen ja samalla hikoilimme kuin saunassa.
täällä ja patikoida näissä maisemissa!
Ei lainkaan hölmöläisten hommaa.
Perjantaiaamu oli odotettua kauniimpi. Lähdimme Höhlenstein/Landrosta suosittua
reittiä Rienztalia pitkin kohti Zinnejä. Olimme iskussa ja suoritimme paljon ohituksia.
Tuli oikein hyvä mieli.
Nousu Wildgrabjochille oli paikoin kesän tähän saakka jyrkin
(ei juuri tässä) ja koimme tunteita, joita kuvailimme aiemmin.
Kylmän tuulen vuoksi pipo oli tarpeen ja samalla hikoilimme kuin saunassa.
Perjantaina kävimme sitten hiukan pidemmän reissun viimeisen Pustertalin päivän kunniaksi. Reitillemme Landro-Wildgrabjoch (reitti 10)-Innerfeldtal tuli mittaa 19km ja nousua noin 1km vähän vähemmällä laskeutumisella. Sää oli luvattua parempi ja edellisten päivien kevytpatikoiden jälkeen vaelluskenkä iski kipakasti Dolomiittien rinteeseen. Oli oikein mukava jäähyväispatikka Pustertaliin.
Silloin kuuluu pysähtyä katselemaan
Wildgrabjochilla istuimme jonkin aikaa tuulesta huolimatta maisemia ihastelemassa
Jochilta hyvästelimme Zinnet tällä kertaa. Ehkä vielä joskus kohdataan?
Zinnet varmaan ainakin säilyvät suunnilleen paikallaan.
Loma kuitenkin jatkuu ja kohde vaihtuu varmasti mieluiseen Itävaltaan. Säät Tirolissa ovat olleet huonoja, mutta toivotaan, että ne paranevat. Saamme myös vaellusporukkaamme vahvistuksia Suomesta kahdessakin eri saapumiserässä. Tervetuloa kaverit, me olemme valmiina!
Arrivederci kaunis Pustertal!
2 kommenttia:
Mielettömän kauniita maisemia, jälleenkerran! Hieman kyllä päätä huimaa katsella noita polkuja, joita pitkin kuljetta. Siellä on syytä askeleen pysyäkin vakaana.
Sääennuste Zillertaliin lupaa parempaa keliä tulevalle viikolle, etenkin tiistaista (lähtöpäivämme) lähtien. :D Toivotaan kuitenkin, että ennuste pitää paikkaansa..
Täällä ja yleensäkin Alpeilla valokuvaajan on vaikea epäonnistua :)Katsoimme myös äsken telkusta, että sielläkin paranee hiljalleen. Nämä sateet voivat täällä olla niin paikallisia. Toisella puolella vuorta sataa ja toisella puolella paistaa. Toivotaan parasta!
Lähetä kommentti