On the road again!

 Sunnuntaina oli kuljettajamme lakisääteinen vapaapäivä. 

"Söör" rentoutui puolen tunnin mittaisella avantouinnilla Ala Moanan rannassa.

 Aamureippailun jälkeen lounas japanilaisella ruokatorilla 

Ala Moanan ostoskeskuksessa. Ruokapaikan valintaan 

ei muuten vaikuttanut lainkaan,  että tuopillinen Budweiseria 

maksoi 1 dollarin! Kiitos taaskin Liedon Senseimme vinkistä!

 Life is like a box of chocolates. 

You never know what you're gonna get.

 - Forrest Gump - 

Toisen Honolulun jaksomme hotelli on Aqua Aloha Surf Hotel, joka sijaitsee myös Waikikilla, mutta ei ihan rannassa. Tämä on perushotelli mukavan kokoisella huoneella 15. kerroksessa ja tiesimme saavamme ihan basicia, kun varasimme tämän syksyllä. Nauroimme, että olemme tulleet hotellille kalliiksi asiakkaiksi ja vaihdetusta nettiyhteydestä kerroimme jo aiemmin.

Maanantaina palasimme taas autoilemaan näihin maisemiin.

 Welcome to North Shore guys!

 Pohjoisen Oahun reissulla näimme upeita vuoria

 

K heräsi yöllä ihmettelemään, miksi helikopteri pörrää koko ajan juuri meidän hotellimme yläpuolella? Tarkempi tutkimus osoitti, että kyseessä ei ollut helikopteri vaan huoneemme ilmastointilaite. No, olemme tottuneet siihen, että ilmastointilaitteet tuntuvat äänekkäiltä etenkin yöllä. Parisataa grammaa silikonia eli uimiseen tarkoitettua korvakittiä molempiin korviin alentaa merkittävästi kuulotasoa ja takaa rauhalliset unet. Sunnuntaiaamuna kuitenkin ilmastointi lakkasi kokonaan ja taas respaan. Nyt meille on vaihdettu huoneeseemme nettikaapelit, modeemi ja koko ilmastointisysteemi. Oikeastaan tuo keittonurkkauksen ovikin vähän repsottaa ja jääkaappi voisi olla eri värinen.Verhot voisivat olla valkoiset ja kokolattiamaton voisi vaihtaa parkettiin. Tämän huoneen seuraava asiakas on meille yhden rantabaarikierroksen velkaa.

Olisiko mukava autoillla näissä maisemissa? Eihän tuo Suomen helmikuuta voita,

 mutta toiseksi parhaana vaihtoehtona.

Banzai Pipelinellä on pohjoisen hurjimmat aallot. Tänään siellä ei ollut kuin pari surffaria.

 Waimea Beachilla sentään muutama bodysurffari uskaltautui veteen.

 Hurjat aallot.

Turtle Baylla olimme pettyneitä, kun emme nähneet merikilpikonnia.

Sunnuntain vapaapäivän jälkeen palasimme maanantaiaamuna sorvin ääreen. On the road again eli aamulla ennen kasia "Söör" starttasi automme ja suunta oli kohti Oahun saaren pohjoisosaa. Honolulu on lukemamme mukaan Amerikan ruuhkaisimpia kaupunkeja ja se on helppo uskoa. Ruuhkat ovat ihan mahdottomia etenkin kaupunkia ympäröivillä pääväylillä, joiden varsilla näkyy olevan tietöitä. Jotenkin se homma vaan toimii ja aamullakin olimme puolessa tunnissa ulkona kaupungista  hyvin vetävillä saaren eri osia yhdistävillä yhdysteillä. Kaverille annetaan tilaa ja peukalo/pikkusormi-Hang Loose merkit vilkkuvat kiitokseksi. Sormikankea K:kin on vertynyt viikossa ja Hang Loosea lähtee vaivatta eteen, taakse ja sivulle. Hang Loose guys!

 Mitä sitten tapahtuikaan? Kaverit tulivat rannalle. Paikalla oli vapaaehtoistyöntekijä, joka kertoi, että etummainen hemmo on Brutus, joka on 45-vuotias. Brutus painaa noin 90 kg ja ilmestyy paikallisista merikilppareista aktiivisimmin rannalle eli noin 60 % varmuudella päivittäin. Takana olevaa nuorempaa ja pienempää jantteria oppaat eivät ehtineet vielä tunnistaa, kun jatkoime matkaa.

Kilppareiden jälkeen ajoimme Haleiwan kaupunkiin.

 Jane kävi kokeilemassa uutta surffilautaansa.

 Aiomme tuoda sen Suomeen koneessa käsimatkatavaroissa.

Paluumatkalla Honoluluun ihailimme ananasplantaaseja ja Oahun vuoria. Pysähdyimme Dolen Visitors Centeriin syömään kohtuullisen makean jäätelön.

Saaren pohjoisreitti oli pituudeltaan reilu 130km, mutta noin 7 tuntia siihen taas tuhrautui. Hienoja maisemia ja kuvauksellisia paikkoja toisensa perään ja pysähtelimme vähän väliä maisemia ihastelemaan. Turkoosia vettä, valkohiekkaisia rantoja ja upeita vihreitä vuoria. Tätä on Mauin lisäksi myös Oahu! Honolulun ulkopuolella liikenne on verkkaista ja voit hyvin pysähtyä ihastelemaan maisemaa ja pysäköidä auton tien sivuun. Ihan kuin maaseudulla ajelisi ja niin tehtiinkin.

 Honolulun ruuhkaa.

 "Söör" oli sunnuntain vapaapäivänsä ansainnut.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Tantalus Roadin näköalapaikalle,

 josta aukeaa huimat maisemat Honoluluun. Diamond Head kaupungin taustalla.

Hip Hurraa! Tälle matkalle saimme myös toivomaamme seuraa! 

Eka Honolulun viikolta tuttu Barbara seuraa blogiamme ja pyysi kyytiä 

pohjoisen Oahun reissulle. Mehän erosimme "no hard feelings",

 joten suostuimme sillä ehdolla, että hän näyttää iloista  ilmettä 

ja matkustaa turvavöissä kuten muutkin.