Innsbruckin kentällä tuntee olevansa jo Alpeilla
Hiivatti, että on pieni fiiatti.
Pääasia, että tyyliä on!
Vuokra-automme on pienintä (ja halvinta) mahdollista kokoa eli Fiat 500. PikkuFiat mallia 2012. Todella nätti (!) ja mukava auto. On ihan kattoikkunakin. Innsbruckista Leutaschiin ajettaessa on sen verran suuria mäkiä, että pikkuFiatin (1,2l) teho oli hyytyä ja kuski meinasi alkaa punoittamaan, kun taakse kerääntyi vähän suurempaa Bemaria ym. tehokkaampaa autoa. Onneksi mäessä eteen sattui tukkirekka, joka kulki vieläkin hitaammin ja kunnia säilyi. Matkaa lentokentältä oli vain 27 km, joten hitaasti kiiruhtamallakin olimme jo iltapäivällä kolmelta hotellilla.
Lomakuljetus
Landhaus Gemsenblick, jonka ylimmän kerroksen
vasempaa puolta asumme. Tästä ei loma-asunto parane.
Auton hitaudesta huolimatta päivä on ollut hieno ja majoittumisen jälkeen kävimme jopa vähän patikoimassakin. Tosi vähän, mutta oli hyvä tekosyy kiivetä Leutaschin kylän lähimmälle hüttelle eli Katzenhüttelle.
"Miksi meitä laiskoja naurattaa,
meillä oikeus on olla huoleton"
meillä oikeus on olla huoleton"
Leutaschtal
Myöhäiset vaeltajat. Kello lähenee jo viittä, mutta
hienoa, että päästiin Katzenhüttelle.
Juuri tällä hetkellä kuului terassin kaiuttimista
Radio Tirol: Louis Armstrong
Radio Tirol: Louis Armstrong
esitti kappaleen What a wonderful world.
Reissussa oppii aina uutta. Hütteisäntä kysyi K:lta, että tiedätkö mikä on vaimosi lemmikkieläin? 'Koira' oli liian yksinkertainen vastaus, sillä oikea vastaus kuului näin: "Ori sängyssä, minkki vaatekaapissa, jaguaari autotallissa ja aasi raha-asioissa". Tämä keskustelu käytiin sujuvalla saksalla.
Oli sen verran hätäinen lähtö, että kartta jäi kämpälle,
joten tuon vuorijonon nimi on vielä arvoitus.
Leutaschin laakso. Alla olevassa kylässä asumme.
4 kommenttia:
Voihan vitalis, nyt pitää taas viikon kadehtia.... No ei se mitään, tämä on jatkuvaa teidän kohdalla ja kun se aikansa kestää, niin tottuuhan siihen!!
UPEETA, TODELLA UPEETA on taas teidän elämä.
Skyppeillään.
-L-
Kaikkeenhan sitä ihiminen tottuu. Kuka se lähtikään Mallorcalle...? Tänään oli hieno vaellusreissu ja sääkin pysyi hyvänä lähes koko reissun. Lopussa tuli ukkonen ja vettä, mutta mehän ei olla sokerista. Nyt ajattelimme lähteä tuohon kylälle syödä vätkyttelemään.
Heti eka kuva sai ikävöimään Innsbruckiin ja Tiroliin, kuvassa nimittäin näkyvät kesän asuinpaikkani ja lähiterassi Rauschbrunnen (kuvassa koneen oikealla puolella rinteessä näkyvällä aukealla). Syvä huokaus.
Puitteet näyttäisivät taas olevan kunnossa, joten nauttikaahan koko rahan edestä!
t. avoimesti kateellinen
Hei Tiina! Yritämme nauttia täysillä. Eilen kävimme hyvän patikkareissun ja se tuntuu jaloissa nyt aamulla. Sadepäivä pelastaa ja lähdemme ajelemaan reissun Innsbruckissa. Toivottavasti pääsemme takaisin tänne ylämaille eikä Fiat hyydy Seefeldin mäkeen. Kyllä tässä Itävallassa jotain on, koska aina tänne ikävä jää...
Lähetä kommentti