Kesä on edennyt sille mallille, että lomamme viimeinen viikko on edessä. Sen kunniaksi helteetkin palaavat Tiroliin ja toivottavasti saamme nauttia loppupäivät hienosta kesäsäästä alppimaisemissa. Ainakin tänään olemme saaneet tehdä niin. Viimeinen viikko mennään periaatteella "joka päivä täysillä ja Suomessa huilataan". Kotona voi sitten kävellä tasamaata ja kulkea kerrosten välit hissillä. Välillä parina päivänä jouduimme jo luopumaan kultaisesta johtoajatuksestamme, että ammattilaiset vaeltavat shortseissa, mutta tänään katkolahjehousujen pohjeosuudet jäivät taas kotisohvalle.
Viimeiselle patikkaviikolle olemme säästäneet muutaman uusintakohteen ja joku täysin uusikin on odottanut varastossa niitä paljon mainostettuja katalogikelejä. Pieneksi laaksoksi tämä Stubaital tarjoaa todella kiitettävän määrän patikkareittejä mielekkäillä kohteilla ja se on ollut meille tosi mieluinen yllätys. Kolmen viikon jälkeen meille löytyy vielä ihan uusia reittejä ja parhaimpia vanhoja voi kulkea uudelleen siten, että muuttaa osaa reitistä. Kuljettavaa täällä siis riittää vaikka uskallammekin sanoa, että emme ole olleet laakson laiskimpia vaeltajia.
Elferspitze. Jäimme noin 10 metriä alapuolelle,
koska yksi vaijereilla varmistettu kohta näytti liian hurjalta.
Ei viitsi enää viimeisellä viikolla tipahtaa useita satoja metrejä.
Tänään nousimme uudelleen Elfer-vuoren ylemmälle maisemareitille, mutta hieman eri kautta kuin viimeksi. Mainio, joskin aika kova reissu taas. Sen verran pehmenimme lopussa, että viimeisen kilometrin laskun Elferhütteltä tulimme hissillä, koska sieltä ei ole muuta mielekästä reittiä alas ja ajattelimme hiukan säästää jalkojamme tuleville päiville. Kerran olemme kävelleet sieltä alas kiemurtelevaa metsätietä ja siinä meni kyllä hermot. 500 metriä itään, 500 metriä länteen ja vain 20 korkeusmetriä alas. Älä koskaan laskeudu autotietä pitkin!koska yksi vaijereilla varmistettu kohta näytti liian hurjalta.
Ei viitsi enää viimeisellä viikolla tipahtaa useita satoja metrejä.
Elferhütten aurinkoiselle terassille pysähdyimme
kiristämään kengännauhojamme ennen laskeutumista.
Turhaan, koska laskeuduimme sitten hissillä.
kiristämään kengännauhojamme ennen laskeutumista.
Turhaan, koska laskeuduimme sitten hissillä.
Alhaalla laaksossa poikkesimme vielä vakiopaikkaamme eli riippuliitäjien laskeutumiskentän aurinkokatsomoon ja aurinkotuoleihin. Siinä on mukava istuskella ja katsella lentäjien suorituksia. Tänään ja tulevina päivinä on kuulemma täydellinen lentokeli ja se kyllä näkyi sinitaivaalla. Aurinkokatsomon suomalaisten virallisten tarkkailijoiden mukaan tänään Neustiftin yläpuolella oli yhtäaikaa ilmassa ennätysmäärä lentäjiä eli 24 kappaletta. Täällä ei lennonjohtajilla ole varaa lakkoilla.
2 kommenttia:
Luettu on taas ja hyväksi havaittu!!
Kiva, kun kelit teillä lämpenevät, meillä ne rupeevat nyt viilenemään. Jaa, mutta tehän oottekin tulos kotiin, siitähän se johtuu..
-L-
Mehän olemme tällaisten kylmien ilmavirtausten porukkaa ja seurassamme tunnelma on aina jäätävä! Tänään täälläkin on tosin tarennut ihan mainiosti jopa hyvinkin korkealla. Meinää ihan ihoa kuumottaa tuo kovasti porottanut alppiaurinko.
Lähetä kommentti