Meillä on täällä asuinrakennuksessamme saatavilla isäntäväen kirjallisuutta tästä Etelä-Tirolin alppialueesta. Osa kirjoista on saksankielisiä ja niitä me olemme tuossa joutoaikoina sanakirjan kanssa tankanneet. Olemme oppineet, että tässä Pustertalissa kulkee kahden erilaisen vuoristotyypin raja.
Etelässä Italian puolella on Dolomiittien kalkkikivivuoria ja Itävallan puolella on puolestaan ihan erilaista vuoristoa nimeltään Karnische Alpen.Tänään otetut valokuvat varmaan parhaiten selventävät tätä eroa. Lisäksi olemme oppineet, että Drei Zinnen-vuorten kohdalla kulkee myös Itävallan ja Italian välisen kielialueen raja. Pohjoisessa valtakieli on saksa ja etelässä italia. Eli ei täällä ihan jouten ole oltu henkisestikään.
Ensimmäinen etappimme sen jälkeen, kun pyöräilijät
kääntyivät edestämme hidastamasta patikkaamme.
Klammbach Hütten takana on hyvin nähtävissä
Karnischen Alpenin erilainen vuoristomaisema kuin Dolomiiteilla.
Tänään matkasimme Innichenistä aamubussilla yhdeksän kilometrin päähän Sextnerin laaksoon kylään nimeltään Moos. Moosista lähdimme nousemaan kohti Karnische Höhenwegiä, joka kulkee noin 2500 metrin korkeudessa Itävallan ja Italian rajalla. Moos sijaitsee reilun 1300 metrin korkeudessa, joten nousimme noin 1200 metriä päästäksemme ihailemaan vuorten huipulta kahden eri valtion maisemia. Höhenwegillä oli lisäksi muutama upea näköalapaikka vieläkin korkeammalla ja pitihän niissäkin käydä. Aivan mahdottoman upeita maisemia oli tarjolla joka suuntaan niin pitkälle kuin silmä kantaa ja viime vuoteen verrattuna on uutta, että olemme hankkineet kiikaritkin. Katseltavaa siis riitti ja reissu kesti Moosin kirkolta takaisin kirkon bussipysäkille seitsemän tuntia.
Klammbach Almin takana korkealla näkyy kohteemme Karnischer Höhenweg.
Noilla rinteillä yksi vaelluskengän askel ei vie kovin paljoa eteenpäin.
Kyllä vaan. Elokuun alkupuolella Innsbruckista Helsinkiin
ja vielä Lufthansan ikkunapaikalla!
Jään puolestanne tänne tuijottelemaan Dolomiiteille ja
märehtimään maailman menoa. Deal?
Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti.
Ja Karnischen Höhenwegillä vieläpä ihan ilokseni.
Sillianerhütte on Itävallan puolella. Sehän on ihan alamäkeen tulosuunnastamme,
vaikka majankin korkeus on 2447m.
Sillianer Hütten välipala.
Pitäähän sitä olla kaloreita kulutettavaksi.
Nyt paikataan harmittelun aiheet.
Viimeinkin kotilaaksomme Pustertal näkyy kirkkaalla säällä.
Käsi ylös kenen mieleen sana 'föhn' tuo lämpimän tuulen.
Tämän päivän säätiedotuksen "pohjoinen föhn " tarkoitti kuitenkin
uskomattoman kylmää viimaa harjanteella.
Fischleintal, jonka päädystä lähdimme neljä päivää sitten Drei Zinnenin näkymiin.
Moosin kylä häämöttää jo alhaalla.
Foto sponsored by Khao Lak Adidas.
Tällaisina päivinä tuolta vuorilta ei haluaisi tulla alas lainkaan. Meidän taviksien ottamat valokuvat eivät kerro sitä todellista maisemien upeutta. Huomiseksi on luvattu hyvää ilmaa ja meillä teema pysyy samana: reidet ja pohkeet kesäkuntoon aivan mahdottoman upeissa alppimaisemissa ja toivottavasti hienossa säässä.
Seitsemän tuntia siihen vierähti ja päädyimme takaisin Moosin kirkolle.
Pieni hiljentyminen kirkossa ja bussilla kotiin. Upea reissu!
4 kommenttia:
Ihaillen tulee seurattua matkanne upeita maisemia,herkullisen näköistä välipalaa,kuvaa katsoessakin jo kuolasi.Jatkossakin reipasta menoa ja toivotamme aurinkoista Juhannusta.
L ja A
Kiitos ja oikein mukavaa juhannusta teillekin meiltä molemmilta! Yritetään reippailla ja pariksi päiväksi sää kuulemma notkahtaa epävakaiseksi, mutta viikonloppuna taas paranee. Toivotaan näin!
Mahtava katsella tätä blogia! Upeita kuvia. Itselläkin taas mieli halajaa etelämmäs Eurooppaan! :)
Huippu blogi!
Kiitoksia kovasti!!!
Lähetä kommentti