Tässä näyte Heglin musisoinnista
Kädet kattoon!
Sekä täällä että edellisessä kohteessamme saa jatkuvasti huomata, kuinka ihmisiin ja heidän rehellisyyteensä luotetaan. Rautakaupan myyjä nostelee kadun varrelle lapioita ja luutia sekä pienempääkin varkaan kassiin mahtuvaa tavaraa. Silti hän itse oleilee ilmastoidussa puodissaan eikä hänen tarvitse erityisesti vahtia tavaroitaan ja tavarat jää kadulle muutamaksi tunniksi, kun myyjä lähtee siestalle. Suomessa nuo tavarat olisi häipyneet hetkessä "enemmän tarvitsevalle". Kun eilen söimme ja joimme festareilla, tuli tarjoilija illan päätteeksi kysymään meiltä, mitä oltiin nautittu. Oltiinko syöty ja montako olutta oli tilattu. Rouvat jättivät käsilaukkunsa pöydälle lähtiessään humpalle.
Samassa pöydässä istui saksalaispariskunta Bodenseeltä Konstanzin kaupungista. He kertoivat vierailevansa täällä Zilletalissa 6-7 kertaa vuodessa aina kun on jotain kansanmusiikkitapahtumia. Olivat kovia faneja. Sieltä on sentään kuulemma seitsemän tunnin ajomatka.

Paluumatkalla oli lauantaisella pääkadulla vähemmän ruuhkaa.
Jopa Kemin Valtakadulla oli 80-luvulla enempi porukkaa.
Tänään ajattelin epätoivoisesti saada rusketusta valkoisille jalkaterilleni. Lähdimme sandaalimarssille laaksoa pitkin. Kävelimme kylätietä pitkin Ramsauhin ja sieltä vaihdoimme toiselle puolen laaksoa Hippachin taajamaan ja palasimme Ziller-joen toista puolta takaisin. Aurinko paistoi välillä autereen takaa. Lämpöasteita näkyi olevan 31.
Ziller-joki on muuten ihanan sininen. Sen lähteinä on ainakin kolme eri jokea, joista osa tulee jäätiköiltä. Kotikaupunkiimme verrattuna on täkäläisillä sukeltajilla helpompaa. Jokeen heitettyjä fillareita ei tarvitse sokkona sukellella. Eipä silti täällä ei ilmeisesti kukaan tunne tarvetta heitellä polkupyöriä jokeen.
Kovin usein emme ole syöneet tällä koko reissullamme ravintolassa. Tänään törsäsimme ja menimme syömään Hotel Roseen. Arvatkaapa kumpi on kummankin annos.
Samassa pöydässä istui saksalaispariskunta Bodenseeltä Konstanzin kaupungista. He kertoivat vierailevansa täällä Zilletalissa 6-7 kertaa vuodessa aina kun on jotain kansanmusiikkitapahtumia. Olivat kovia faneja. Sieltä on sentään kuulemma seitsemän tunnin ajomatka.

Paluumatkalla oli lauantaisella pääkadulla vähemmän ruuhkaa.
Jopa Kemin Valtakadulla oli 80-luvulla enempi porukkaa.
Tänään ajattelin epätoivoisesti saada rusketusta valkoisille jalkaterilleni. Lähdimme sandaalimarssille laaksoa pitkin. Kävelimme kylätietä pitkin Ramsauhin ja sieltä vaihdoimme toiselle puolen laaksoa Hippachin taajamaan ja palasimme Ziller-joen toista puolta takaisin. Aurinko paistoi välillä autereen takaa. Lämpöasteita näkyi olevan 31.
Ziller-joki on muuten ihanan sininen. Sen lähteinä on ainakin kolme eri jokea, joista osa tulee jäätiköiltä. Kotikaupunkiimme verrattuna on täkäläisillä sukeltajilla helpompaa. Jokeen heitettyjä fillareita ei tarvitse sokkona sukellella. Eipä silti täällä ei ilmeisesti kukaan tunne tarvetta heitellä polkupyöriä jokeen.
Kovin usein emme ole syöneet tällä koko reissullamme ravintolassa. Tänään törsäsimme ja menimme syömään Hotel Roseen. Arvatkaapa kumpi on kummankin annos.
Tiroler Gröstl

Fitness Salad



