Piz Boé 3152m, Sellagruppen korkein huippu

Patikkalomalaisen päivään mahtuu monenlaisia tunteita. Kello soi aamulla puoli seitsemän ja ensimmäinen ajatus on jatkaa unia ja viettää kunnon lomaa rauhassa. Ei auta, sillä reittisuunnitelma on tehty, eväät on jääkaapissa valmiina, kahvinkeitin ladattu ja patikkavaatteet järjestyksessä valmiina odottamassa, että vaeltaja hyppää niihin kuin palomies konsanaan.

 Onko mitään järkeä olla aamuvirkku?

Ei auttanut voivottelut tänäänkään vaikka em-futista seurattiin illalla puolille öin. "Työt" kutsuivat. Kaurapuuroa lapioitiin tuulensuojaan, naama kammattiin ja Mersu hörähti iloisesti käyntiin puoli kahdeksalta. Tähän mennessä oli eletty aamussa niitä hiukan mollivoittoisia tunteita.

 Kyllä kannatti herätä ajoissa! 

Passo Pordoi

Autoilimme Passo Pordoihin, joka sijaitsee vajaat 30 km Badian kylästä. Olimme arponeet "must" kohteemme Piz Boén suoritettavaksi tänään ja lyhin matka Sellagruppen korkeimmalle huipulle yli 3000m korkeuteen on Passo Pordoista. Aamu oli edellisen illan ja yön rankkasateen jäljiltä ihan mahtavan kaunis. Hiljaisessa aamuliikenteessä varhainen aamuherätys ei harmita enää yhtään vaan olo on mitä loistavin! Tämähän on mitä mahtavin tapa viettää lomaa! Miksi harmitttikaan ensin herätä niin aikaisin?

Rifugio Forc Pordoi

Patikkalomalla täytyykin olla "varhainen lintu". Vuorelta täytyy olla jo matkalla alas viimeistään iltapäivällä ellei sitten ole jäämässä ylös hüttelle yöksi. Iltapäivän ukkos- ja sadekuurot Alpeilla ovat enemmän kuin tavallisia ja niitä on täälläkin tullut päivittäin. Silloin on kurjaa ja vaarallista olla korkealla vuorella.

 Capanna Fassa 3152m

Kohteemme Piz Boé sijaitsi 3152m korkeudessa. Se on siis Dreitausender, joka on alppialuella jonkinlainen saavutus. Meillä on kotona kirja, jossa on lueteltu ja kuvailtu Alppien helpoimmin saavutettavat Dreitausenderit. Hyväksytyn Dreitausenderin saavuttaminen edellyttää, että nousussa ei käytetä hissejä vaan huipulle noustaan kaurapuuron voimalla ja omia jalkoja käyttäen.

 Taisimme olla ensimmäiset

Pääsimmekö Piz Boén huipulle? No, kyllä me päästiin. Passo Pordoista on ensin reilu 600m nousu solaa pitkin Rifugio Forc Pordoille ja siitä matka jatkuu kohti Piz Boén huippua. Sieltä lisää nousumetrejä tulee vajaat 350m. Reitti oli siis helppo. Auringon pehmittämää lunta oli välillä reippaasti ja kenkä humpsahti iloisesti hankeen, mutta se ei normaalin suomalaisen päivää pilaa.

 Palasimme Bamberger hütten kautta (Rif Boé), joka näkyy alhaalla

Passo Pordoilta tulee hissi Rifugio Forc Pordoin yläpuolelle, joten porukkaa on runsaasti kiipeämässä yli 3km korkeudessa sijaitsevalle Rifugio Capanna Fassalle. Se on pieni hütte, joka sijaitsee Piz Boén huipulla. Ennen huippua on jonkin verran vaijereita turvaamassa nousua, mutta reitti Forc Pordoilta Capanna Fassalle on kuitenkin mielestämme helpohko.

 Poikkesimme Bambergin hüttelle, mutta Gipfelschnapsit nautimme vasta asunnolla

Eli Dreitausender suoritettu, mutta me ei tietenkään tehdä siitä mitään numeroa. Olemme ymmärtäneet, että jotkut jopa laskevat huiputtamiaan kolmitonnisia, mutta se on mielestämme tosi lapsellista emmekä aio siihen ryhtyä. Tämä oli meille kolmas.

Etelä-tirolilaiseen tapaan Janelle myönnettiin

 Dreitausenderista hopeinen vaeltajamerkki.