Tuliko luvattua liikaa?

 Olemme saaneet vahvistuksen ja debytantti lähdössä ensimmäiselle alppipatikalleen

Pidämme matkustamisesta ja on aina hienoa, kun pääsee lähtemään ulkomaille kotoista arkea karkuun. Kaksi maata ovat kuitenkin jostakin syystä kaikkein mieluisimpia matkakohteita meille ja ne ovat Saksa ja Itävalta. Ei sitä oikein pysty selittämään, jossakin vaan viihtyy vielä paremmin kuin jossakin muualla. On hienoa olla taas Itävallassa ja Zillertalissa!

 Sunnuntaina piti sataa, mutta oli ihan mukava ilma.

 Ohitimme kauniin Brandbergin kylän reissullamme.

Zillergrundin näkymä oli utuinen

Brandberg

Kohteemme Kolmhaus, jonne tuli nousua 1200m.

 Ihan reipas reissu ja hiukan pelkäsimme,

 että tapoimmeko debytantin innostuksen alkuunsa?

Emme ehkä kuitenkaan.

 Zillertal näkyi mukavasti udun takaa ja oli lämmin.

Lauantaina matkustimme Mayrhofenin kylään ja saimme mieluisan vahvistuksen patikkaporukkaamme, kun kaverimme liittyi seuraamme viikoksi. Muuten päivä sujui normaalin kaavan mukaan eli asetuimme taloksi majapaikkaamme ja kaupassa piti käydä. Täällä on harvinaista kyllä kaupat auki sunnuntaisinkin, mutta emmehän me ehtineet sunnuntaina kaupoille.

 Kolmhausilta patikoimme Steinerkogelhasille mukavaa maisemareittiä

Sunnuntaina oli nimittäin patikkapäivän vuoro. Valitsimme kohteeksi Kolmhaus-nimisen hütten, jonne patikoimme Brandbergin kylän kautta. Korkeuseroa matkalle tuli 1200m, mutta pituutta emme tällä kertaa mittailleet. Tarpeeksi sitä kuitenkin oli, sillä lähdimme aamulla yhdeksältä ja palasimme iltapäivällä neljän jälkeen. Sää oli odotettua parempi emmekä saaneet sadetta niskaamme koko päivän aikana.

 Steinerkogelhaus sijaitsee mukavalla paikalla Mayrhofenin yllä

Majapaikkamme on nimeltään Apartments Mair Mayrhofenin keskustassa. Asunnossamme on yli 90 neliötä ja siinä on piiiiiitkä parveke kahdella seinustalla ja yksi pienempi parveke vielä erikseen varmuuden vuoksi, jos sovut särkyy. K laski askelmitalla, että meillä on parveketta mukavalla näköalalla noin 25 metriä. Tarvittaessa voi patikoida parveketta edestakaisin, jos ei jaksa lähteä rinteeseen.

 Terassilla oli mukava nauttia kahvit ja Kaiserschmarrln

Kolmhaus näkyy notkelmassa kuvan keskellä.

 Debytantti kyseli, että kävimmekö tosiaan tuolla?

Talon emäntä kysyi huoneistoa esitellessään, että voisimmeko kastella parvekkeen kukat tarvittaessa? Vastasimme joo, mutta emme olleet vielä nähneet parvekkeita. Tässäkin talossa on parvekekukkia itävaltalaiseen tyyliin eli paljon.

 Lupasimmeko liikaa? 25m kasteltavia kukkaistutuksia.

Mikä kruunasi hienon sunnuntain? Futiksen mm-finaali ja maailmanmestaruus Saksaan! Katsoimme matsin Mayrhofenin public viewingissä, jossa oli pääosin saksalaisia ja tunnelma oli katossa.

Maanantaina pidimme vapaapäivän patikoinnista ja lounastimme

 Zimmereben-nimisellä hüttellä Mayrhofenin yläpuolella. Taas oli luvattu sadetta,

 mutta aurinko paistoi kuumasti.

Päätimme siis lähteä Mayrhofenin maauimalaan.

 K ei unohtanut Deutschland-teemaa.

Kokopäiväretki Kolmhausille

Lehmämaisemia matkalla Kolmhausille

Armeijamainen herätys kuudelta ja aamiainen plus muut toimet ja 7.30 bussiin kohti Gerloksen laaksoa. Tosin täällä ei juurikaan tarvi herätyskelloa, kun yötkin on niin kuumia, että aamuyön uni on katkonaista. Eli sama nousta aikaisin. Tosin Turusta poikkeavaa on, että ikkunoita voi pitää auki yöllä ilman, että herää meteliin. Ei kuulu mitään ennen aamun ensimmäisiä autoja. Toissa yönä heräsin tosin meluisaan ruotsalaisporukkaan, joka käveli asuntomme ohi joskus yhden aikaan yöllä. Se on merkillinen kieli, kun sitä ei voi näköjään puhua kohtuullisella äänellä. Ei kannata opetella, jos haluaa jutella salaisuuksia. Det är så jättekiva. No kuitenkin, ohessa taas kuvia reissusta.

Ihan aikuisten oikeesti täällä saa välillä punnertaa. Joku oli tehnyt metsään ylämäen.

Bussissa todettiin taas täkäläisten ystävällisyys. Olimme bussin ainoat matkustajat ja kuljettaja rekisteröi vaellusvarusteemme bussiin noustessamme. Kuski ohitti päätepysäkkimme ja ajoi auton keulan aivan kiinni patikkapolkumme alkuun, joka lähti aivan tien reunasta. Välimatkaa pysäkillämme ja reitin alkupisteellä oli parisataa metriä, mutta ylämäkeä tietty, mitäpäs muuta? Polun alussa hän pysähtyi ja osoitti sormellaan, että tuosta reittinne lähtee. Kiiteltiin vuolaasti,

vaikka tiedettiin reitti vanhastaan.

Kartanlukija ottaa uusia suuntia

Tunti ja 600m noustiin vanhaa tuttua reittiä, mutta sitten lähdetiin kiertämään Gerlosteinin vuorta ja sen jälkeen kohti naapurikyläämme Brandbergiä, josta taas kotikylään Mayrhofeniin. Aamulla klo 08.00 lähdettiin nousemaan ja kotipihassa oltiin iltapäivällä klo 15.00. Ja koko matka jalkaisin, vaikka Brandbergistä olisi päässyt bussillakin, jos olisi jaksanut odottaa tunnin.

Tämmöstä siellä on. Vuorilla.

Nousumetrejä tuli kartan mukaan 1300 ja laskumetrejä 1700, koska lähtöpisteemme oli korkeammalla kuin Mayrhofen. Olihan sitä siinä. Kuljettuja matkakilometrejä täällä on turha laskea, koska tasamaata on murto-osa. Tarkoitus oli kiertää Kolmhausille takakautta ja yllättää hütteisäntä perisuomalaiseen tapaan selustasta. Tosin tässä taktiikassa joutui nousemaan 400 metriä korkeammalle kuin suorassa reitissä, mutta yllätys se on kaiken A ja O. Lantalan puolelta saapuminen ei vain ole niin hohdokasta.

Kuntoilu patikoimalla ei oo hirviän hätäsen miehen tai naisen hommaa

Tässä kierretään Gerlossteinia matkalla Kolmhausille. Takakautta.

Gerlosstein. Tässä vasemmassa etukulmassa on sellaiset vuoreen hakatut kiipeilyaskelmat, joita voi kiivetä huipulle saakka. Ihmisiä kiipeili kuvattaessa, mutta he eivät näy varmaan kuvassa. Me oltiin varustauduttu patikoimaan niin jätettiin kiipeily väliin.

Taas kerran sai todeta uudestaan muka yllättyneenä kuinka tuolla ylhäällä vuorella mikään ei ole niin lähellä kuin näyttää. Hütte, jonne arvelet olevan 20min matka, onkin oikeasti puoli tuntia kauempana. Mutta ehkä siihen vielä oppii. Ainakin aiotaan ahkerasti harjoitella jatkossakin.

Kolmhaus kuvassa keskellä näkyvän polun päässä. Näkyy ihan pienenä, klikkaa isommaksi.
Hütteisäntä ilahtui suuresti tulostamme ja tuimme hänen elinkeinoaan pienellä summalla.
Virkistävää ja puhdasta vettä.


Loppusuoralla. Siis patikkamatkalla.
Söimme loput eväämme Brandbergin kirkon portilla hautausmaan vieressä.


Kotipihalla dokumentoitiin se aiemmin mainittu vaeltajan rusketus.
Seitsemän tuntia monoissa muhineet jalat saavat arvosanan : Ei nätti.