Dachsteinin kalkkivuoret

K ja taustalla Torstein-niminen vuori.

Kavereiden kesken Torsti.

Sunnuntaina satoi! Aivan totta! Oli ihan päässyt unohtumaan, että Itävallassa voi sataa taivaasta saakka ihka oikeaa vettä. Aiemmalla kuukauden kesälomallamme satoi parina päivänä ja muutenkin täällä on kuulemma ollut niin kuiva kesä, että osassa maata on jo kärsitty kuivuudesta.

Gore-tex testattiin.

 Hofpürglhütte K:n pään yläpuolella vähän vasemmalla.

Sade ei meitä juuri häirinnyt. Tiesimme, että tulee sadepäivä emmekä pitäneet aamulla kiirettä. Runsain sade tulikin aamulla, kun vielä pyörittelimme peukaloitamme kämpillä. Matkaan päästyämme ilma oli kostea ja pilvinen, mutta suoranaiseen sateeseen emme päässeet vieläkään. 18 km pituinen pyhäpatikka 700m korkeuserolla kävi mukavasta liikunnasta. Hofpürglhüttelllä kävimme ilmoittamassa, että vieraat Suomesta ovat saapuneet viikoksi Dachsteinin kalkkivuoria ihmettelemään.

Täällä ei olla Nauku-Maijan tyttöjä, vaikka vähän sateleekin.

 Pyhäillallinen nautittiin Fiakerwirtissä.

Nämä Dachsteinin vuoret täällä ovat hiukan eri näköisiä kuin vaikka kesäkohteissamme Virgentalissa ja Pitztalissa. Dachstein lukeutuu pohjoisiin kalkki-Alppeihin ja kuuluu jopa Unescon maailmanperintökohteisiin. Samanlaisia vuoria kuin Dolomiiteilla. Kovan näköistä kiveä, käy varmaan kipiää jos kaatuu.

Maanantaiaamuna uni loppui jo kuudelta. Verhon raosta näytti lupaavalta - sinitaivasta. Meillä on huoneisto, jossa voisi kokkailla aterioita ja vähintäänkin aamiaiset. Tällä kertaa valitsimme mukavimman vaihtoehdon ja sovimme aamiaisdiilin emäntämme kanssa. Sovittuun aikaan aamulla hipsimme kerroksen ylemmäksi aamiaishuoneeseen. Sinne rouva on kattanut itävaltalaisen perusaamiaisen.

K ei vielä tartu haarukkaan, sillä aamiaismunat puuttuvat. 

Kyllä, tuo kaikki on meille kahdelle. Sitten emäntä vielä kyselee 

huolestuneena, että "onko nyt varmasti tarpeeksi kaikkea?"

Kuvassa ei näy jugurtti- ja müslipöytää.

Aamiaisen jälkeen hurautimme Filzmoosin vaellusvaltakuntaan Hofalmille. Kuuden kilometrin tieosuudesta kohti Bischofsmutzen vuoria pitää maksaa muutama euro tietullia. Vaellusbussilla olisi päässyt ilmaiseksi, mutta nyt ollaan porhoja eikä jaksa tuijottaa aikatauluja!

"Mä oon Julbomies".

 Bischofsmütze on vielä pilviverhossa.

Maanantaipäivämme kunnianhimoinen tavoite oli seuraava reitti: Hofalm - Sulzenhals - Tor - Dachstein Südwandhütte. Ja saatinhan se kuljettua vieläpä reippaalla meiningillä. Reitin maisemat olivat luokkaa SUPER! Vaativuutta tuli korkeusvaihteluista. 22 km pituutta ja yli 1 km nousuja tuntuu reisissä tässä blogatessakin.

Sulzenhals 1827m. Tästä reitti lähti laskeutumaan ja 

nousi sitten taas uudestaan kohti Toria.

Alkumatkalla mietiskeltiin, ettei pahemmin tänään tuule. No, eikö mitä! Sulzenhalsilla alkoi semmoinen puhuri, että juuri kuvan kesti ottaa t-paita yllä ja sitten äkkiä vaatetta päälle. Aivan järisyttävä tuuli! Puuskittainen tuuli vallitsi koko päivän. Pelkkää hyvää tuuria oli, ettei lippikset lentäneet päästä.

K matkalla Sulzenhalsilta eteenpäin. 

Torstein 2948m on korkein huippu takana.

Sulzenhalsilta reitti pudotti meidät hieman alemmaksi ja taas alkoi uusi nousu kohti Tor-ylitystä. Siellä olikin vaelluksen korkein kohta 2033m. Tor avasi näkymät seuraavaan laaksoon. Siellä häämötti myös kohteemme Dachstein-Südwandhütte. Sinne päästäksemme meidän piti kuitenkin pudottaa korkeutta muutama sata metriä ja nousta taas uudestaan hüttelle.

Jane kuuntelee tuulen ulvontaa vuorenrinteillä.

Tuloreittiä Halsilta

Tässä ollaan reitin korkeimmalla kohdalla Torilla 2033m.

Kohde näkyy, mutta melkoinen alamäki ja ylämäki edessä ennen sitä.

 Tuo kaksikko oli liikkeellä aika kevyellä jalalla.

 Varmaan naureskelivat meille.

Hütten tuulensuojainen puoli.

Janen takana näkyy tulosuuntamme.

 Ei tarvinnut istuskella t-paidassa ja shortseissa.

Paluumatkalla K osoittaa Toria, jolle pitää taas 

nousta ne muutama sata metriä.