Reittimme: bussipysäkki "Nürnberger Hütte" (1400m)- Nürnberger Hütte (2297m)-
Niederl (2630m)- Sulzenauhütte (2196m)-bussipysäkki (1600m). Kävelyaika 6h
Viimeisen alppiviikkomme kunniaksi säiden herra on suosiollisesti päättänyt jättää muutamaksi päiväksi sadepisarat pois sääkartasta. Toiveet olivat siis tänä aamuna aika korkealla. Saataisiin ehkä aurinkoisia vuorinäkymiä. Mutta ensimmäinen vilkaisu ikkunasta aamuvarhaisella tuotti pettymyksen.
Aamunäkymä sai parvekemeteorologit mietteliääksi.
Olimme säästelleet tämän päivän reittiä hyvän sään varalle. Tarkoituksenamme oli kulkea yksi etappi Stubaier Höhenwegillä Nürnberg Hütteltä kohti Sulzenauhütteä. Päätimme lähteä ainakin ensimmäiselle osuudelle Nürnbergerhüttelle ja katsoa, miten pilvet liikkuvat. Jospa aurinko voittaisi aamupilvet.
Vaellusreitti Nürnberger Hüttelle on varsin mukavaa käveltävää. Alkunousun jälkeen pääsee laajalle tasangolle, jonka reunoilla kohoavat kraatterin reunat. Näkymä muistuttaa paljon sekä Regensburger Hütten että Sulzenauhütten lähestymistä. Monet vesiputoukset kohisevat rinteiltä alas ja oletimme kohteemmekin olevan suurimman putouksen vieressä. Sitä vain ei näkynyt, sillä pilvet roikkuivat alhaalla. Tasangon ja lehmähakojen jälkeen polku lähtee nousemaan tiheinä sik-sakkeina 600m ylöspäin.
Keski-Euroopan lomakuukausi on alkanut. Uutiset kertovat ruuhkista autobahneilla.
Näkyy niitä kehittyvän tänne alppipolkujenkin sik-sakkeihin.
Hüttelle saavuimme sankassa pilvessä ja päätimme ottaa aikalisän. Tankkasimme paistettuja munia ja pekonia sekä parit nakit. Ruokailuhuoneen ikkunasta vahtasimme silmä tarkkana pilvien liikkeitä. Yksi vaellus höhenwegillä oli tehty arktisissa oloissa, nyt emme lähtisi jos pilvet peittävät kaiken näkyvyyden.
Tunnin lepotauon jälkeen pilvisyys oli sen verran hälvennyt, että päätimme lähteä etapille. Aika-arvio reitin kestoksi kohti Sulzenauhüttea oli kolme tuntia. Reittimerkintä oli musta eli 'vaikea'. Matkalla oli tiedossa jyrkkiä ja kapeita paikkoja, mutta uskoimme selviävämme niistä.
Nousimme 550 metriä ja saavutimme tämän päivän korkeimman kohdan Niederln 2630m. Sinne noustessa sai käyttää nelivetoa, mutta varsin turvalliselta meno kuitenkin tuntui. Korkeimmalta kohdalta näki hienosti kahteen laaksoon.
Ja sitten länteen. Grünaun jäätikköjärvi on Stubain Alppien suurin
vuoristojärvi. Jäätikkö on vielä 15 vuotta sitten ulottunut järveen asti.
Tänä kesänä jäätikkö ei liene sulanut, sillä olemme kokeneet
Tirolin kylmimmän kesän 30 vuoteen.
Alastulo alkoi jyrkällä vaijeriosuudella, joka vaikutti ylhäältä päin katsottuna pahemmalta kuin itse asiassa olikaan. Tulimme jyrkän osuuden alas tyylikkäästi ja loppumatka kohti Sulzenauhüttea olikin kuin tasamaata, vaikka laskeutumismetrejä siinäkin tuli 650m. Opaste arvioi kulkuajaksi kolme tuntia, mutta selvisimme reitistä parissa tunnissa vaikka maisemiakin tuli ihailtua muutama tovi auringon niin mukavasti lämmittäessä.
Tässä kuvassa ei ole käytetty keinotekoisia väriaineita.
Ei ollut talvisista olosuhteista tietoakaan tällä kertaa.
Saapuminen Sulzenauhüttelle auringonpaisteessa oli iloista tallustelua.
Reissua takana viitisen tuntia ja vielä pari tuntia jäljellä.
Hüttellä nautimme virvokkeet ja lähdimme kohti Sulzenaun laaksoa ja bussipysäkkiä. Tämän päivän kävelyt kestivät reilut kuusi tuntia. Tauot ja pilvien ihmettelyyn kulunut aika lasketaan siihen päälle.
Näkyy niitä kehittyvän tänne alppipolkujenkin sik-sakkeihin.
Tunnin lepotauon jälkeen pilvisyys oli sen verran hälvennyt, että päätimme lähteä etapille. Aika-arvio reitin kestoksi kohti Sulzenauhüttea oli kolme tuntia. Reittimerkintä oli musta eli 'vaikea'. Matkalla oli tiedossa jyrkkiä ja kapeita paikkoja, mutta uskoimme selviävämme niistä.
Nousimme 550 metriä ja saavutimme tämän päivän korkeimman kohdan Niederln 2630m. Sinne noustessa sai käyttää nelivetoa, mutta varsin turvalliselta meno kuitenkin tuntui. Korkeimmalta kohdalta näki hienosti kahteen laaksoon.
vuoristojärvi. Jäätikkö on vielä 15 vuotta sitten ulottunut järveen asti.
Tänä kesänä jäätikkö ei liene sulanut, sillä olemme kokeneet
Tirolin kylmimmän kesän 30 vuoteen.
Alastulo alkoi jyrkällä vaijeriosuudella, joka vaikutti ylhäältä päin katsottuna pahemmalta kuin itse asiassa olikaan. Tulimme jyrkän osuuden alas tyylikkäästi ja loppumatka kohti Sulzenauhüttea olikin kuin tasamaata, vaikka laskeutumismetrejä siinäkin tuli 650m. Opaste arvioi kulkuajaksi kolme tuntia, mutta selvisimme reitistä parissa tunnissa vaikka maisemiakin tuli ihailtua muutama tovi auringon niin mukavasti lämmittäessä.
Ei ollut talvisista olosuhteista tietoakaan tällä kertaa.
Reissua takana viitisen tuntia ja vielä pari tuntia jäljellä.
2 kommenttia:
Mä en kyllä lähdekkään sinne, kun tuntuu, ettei sieltä tällaisille tavallisille tallaajille löydy lenkkejä, he hee. Taas oli niin huikeat polut teillä, että oksat pois!!! Olin skypettämässä teille luettuani tuon blogin, mutta kun päätäni käänsin, niin puh, olittekin jo pois linjoilta! Taisitte lähteä kylätantsuihin, vai? -L-
Nyt sitten lyhennettynä, kun äsken vastasin paljon enemmän. Netti putosi taas pois kuten on kai käynyt silloinkin, kun olisit soittanut. Eli tämä nettiyhetys täällä on ihan persiistä. Ei näillä bloggauksilla ym. selailulla niin väliä, mutta välillä pitäisi hoitaa ihan oikeita asioitakin.
Lähetä kommentti