Pyrähdys Prahassa

Viime viikonlopuna vietimme neljä päivää marraskuisessa Prahassa. Olimme käyneet Prahassa edellisen kerran joulun jälkeen vuonna 2004 ja se reissu jäi ikuisesti mieleen tapaninpäivänä tapahtuneen tsunamin vuoksi. Sitä uutisiontia tuli silloin luonnollisesti seurattua tiiviisti Prahassakin.

Siinä on rouva saanut näköjään tarpeekseen makkaran myynnistä

 

Tällä kertaa tarjolla oli vain positiivisia kokemuksia. Pitkä viikonloppu Tsekin pääkaupungissa, missä vielä aukesivat joulumarkkinat, oli mitä rentouttavin. Reissu oli oikeastaan jopa rauhallisempi kaikenlaisen tekemisen suhteen mitä ajattelimme. Kävelyä, joulutoritunnelmaa, jazzristeily Vltavan iltavaloissa, yksi klassinen kirkkokonsertti ja taisi siihen kuulua muutama tunnelmallinen tsekkiläinen baarikin. Ennen matkaa oli sen verran kiireistä ja kuluttavaa aikaa kotopuolessa, että tuo järjestely sopi tällä kertaa kuin nenä päähän. Ei tullut edes blogattua, kun muuten hyvässä hotellissamme oli huoneissa aivan surkea nettiyhteys.

Praha on kyllä kaunis kaupunki. Edes marraskuisen harmaa sää ei haitannut kaupungin tunnelmallisilla kaduilla. Joulumarkkinat toivat totta kai oman hienon lisänsä. Vaan yksi juttu siellä jaksoi ihmetyttää. Useissa baareissa saa nimittäin edelleen tupakoida. Vielä niitä löytyy tuollaisia paikkoja Euroopastakin. No, tarjolla oli ihan tarpeeksi savuttomiakin baareja, joissa pystyimme aina välillä reilun euron hintaisen makoisan tsekkioluen hörppimään sen suuremmin kulmiamme kurtistelematta.

Seuraavaa reissua saa sitten odotella pari kuukautta, mutta se ei tällä kertaa haittaa. Ihana vanha asuntomme lähtee tänään myyntiin ja uusi pitäisi löytää, jos tälle löytyy ostaja. Ainakin edessä on mielenkiintoisia ja jänniä aikoja ilman matkojakin kävi sitten tälle projektille miten kävi. Saattaapi olla, että pari kuukautta vilahtaa ohitse hyvinkin pian ja Etelä-Afrikan reissu on ovella ennen kuin huomaakaan. Uudella asunnolla tai ilman.

 Jazzristeily oli hauska kokemus

Sitten vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin tuleviksi

 viikoiksi/kuukausiksi, että ei olla keväällä asunnottomia

New Yorkin maistiaisia - Tutti Fruttin kaupunki

 Jos arvaat mikä on Amerikan puheenaihe nro 1 niin tarjoamme

 kierroksen Jimmy's Cornerissa Times Squaren kupeessa.

Whooaa! Nyt koitti hetken rauha hotellihuoneen viileydessä. Pikku tuokio pois helteisen New Yorkin kaduilta ja hulinasta. Sää on täällä nimittäin ollut meille suosiollinen ja yli 25 astetta on paukkunut varjoisillakin katuosuuksilla.

 Herald Square

 Central Park

Päivämme ovat kuluneet nopeasti. Lauantain ohjelmassa oli Brooklynin puoli. East River Ferryllä hurautimme joen yli Greenpointiin, josta leppoisaa kävelyä Williamsburgiin. Ensimmäinen pysähdys oli Williamsburgin Smorgasburg, streetfoodin mekka. Siellä hankittiin hyvä jano artesaaniranskalaisilla ja burritolla. Tämä siksi, että seuraava pysäkki oli Brooklyn Brewery. Tämän alunperin pienpanimon tuotteita saa nykyään Tampereentien Prismastakin, mutta mukavahan se on käydä niitä nauttimassa syntysijoillakin.

 Times Square

Sunnuntaina suuntasimme Harlemiin, jossa aamukävelyn jälkeen nautimme jazz-brunssista Red Rooster -ravintolassa. Bändi soitteli smoothia bluesia. Sen iäkäs laulajatar lähti tekemään kierrosta ympäri ravintolan, koko ajan laulaen. Hän pysähteli pöydissä, kyseli tietoja ja lauloi kullekin pöytäkunnalle improvisoiden sopivan tekstin. Mekin saimme osamme.

 Harlem

Ensin hän kysyi, kauanko olemme olleet aviossa. Vuosien lukumäärä oli ilmeisesti hurraamisen arvoinen, sillä toistaessaan vastauksemme mikkiin saimme ravintolan asiakkailta raikuvat aplodit. Sen jälkeen hän improvisoi yhden säkeistön meille, josta ymmärsimme ainakin sanat "Match made in heaven". Noh, hiukkasen sitä näin suomalaisittain korvat punotti odottamattomasta huomiosta, mutta yritimme ottaa ihan coolisti.

Harlemista kävellä lompsittiin Central Parkin läpi kohti etelää ja Midtownia. Valtava puisto oli täynnä kauniista sunnuntaista nauttivia ihmisiä. Viikonlopun aikana oli monissa paikoissa rintasyöpäkampanjaan liittyviä kävelyjä. Tuhansittain vaaleanpunaisiin sonnustautuneita osallistujia oli liikkeellä myös keskuspuistossa, vaikkakin tapahtuma oli jo enimmäkseen ohi, kun saavuimme paikalle.

 Maanantaiksi olimme etukäteen varanneet kulinaarisen kiertokävelyn Foods of NY Tours -nimiseltä firmalta. Kolmen tunnin opastettu kävely valitsemallamme Nolita & Nohon alueella oli - no täytyykö nyt suomalaisenkin heittäytyä - Amazing!

 Valloittava oppaamme Annie oli yhtä innostunut pizzoista kuin mekin

Sukkuloimme tunnelmallisilla kaduilla ja pääsimme oppaamme välityksellä aikamatkalle 20 vuotta taaksepäin, jolloin alue ei ollut erityisen ihanteellinen asuinpaikka. Toisin kuin nyt. Nykyään saa kuulemma yksiöstä pulittaa vuokraa 5000 $/kk. Saimme kuulla kulmakunnan mafiatarinoita ja siitä kuinka italialaiset siirtolaiset pyrkivät kohti parempaa elämää.

 Mukissa ei ole mojitoa vaan tulista katuruokaa Meksikosta

Vaelsimme teurastajakadun läpi ja pysähdyimme mm. galleriaksi muuttuneen Moe's Meat Marketin eteen. Kadun toisella puolella istuskeli 92-vuotias itse Moe tarkkaillen jakkarallaan meitä turisteja. Parin talon verran edettyämme tulimme ohjaaja Martin Scorsesen lapsuuden kodin kohdalle. Ohjaajan mummi kuulemma soitti Moelle lihatilauksen, ja laski kolmannen kerroksen ikkunasta korin alas kadulle kun Moen juoksupoika toimitti paketin. Kadulta ei puuttunut kuin Marlon Brando Kummisedän roolissa.

Matkan varrella pysähdyimme kuuteen paikkaan nauttimaan maistiaisia. Suklaisesta cupcakesta pizzan kautta ranskalaiseen tartineriaan. Sieltä meksikolaisen autotallin kaltaiseen mestaan nauttimaan jotain ihan uutta: esquites-nimistä tulista maissimössöä. Kotonatehtyä ricottajuuston maistelua seurasi juhlava päätös - Salted caramel bombolone, suolalla terästetty kinuskitäytteinen munkki! Kiertokävely oli kerrassaan mielenkiintoinen ja hintansa 52$ arvoinen.

Aika tuntuu täällä kuluvan kuin siivillä. Juuri kun on päässyt kuluttavan päivän jälkeen hotellin rauhaan "täytyy" lähteä hotellin tarjoamalle viinimaistelulle lobbyyn. Oih, tätä hektisyyttä. "Wine Tasting" tuntuu kyllä vähän yliampuvalta, sillä ne kaksi tarjolla olevaa (ihan kelvollista) viinilaatua ei paljoa vertailua vaadi. Nonstoppina kaadetaan punaista caberneta ja valkkaria sauvignota. Siitä huolimatta on hauska asettautua lobbyyn ja katsella hieman ympärilleen, sillä meikäläiset ainakin tuppaamme viihtymään enimmäkseen oman huoneen rauhassa ollessamme hotellissa.

Suurkaupungin valot ja pilvenpiirtäjien skyline ovat täällä oma viehätyksensä. Maanantaina marssimme Brooklynin sillan ylitse auringonlaskun aikaan, jotta saisimme iltakuvat pilvenpiirtäjistä. Näkymät olivat upeat! Koska parikymmentä kilsaa oli jo tossujen alla siltä päivältä, oli mukava ottaa East River Ferry -kyyti lähelle hotellia.

Kirsikkana Nykin kakussa oli Broadwayshow, Kinky Boots, joka oli aivan huikea. Tekemistä on siis ollut sen verran, että kotimatkan kynnyksellä tuntuu jäikö jotain taas tekemättä tai kokematta? Varmaan jäi, mutta lentohinnathan tänne on nykyään monesti aika kohdallaan!

 Näkemiin New York ja Broadway

Jotta ei totuus unohdu

New York, King of the Hill

Toinen lomamme New Yorkiin on ainakin suunnitelmissamme monella tapaa helpompi kuin ensimmäinen. Nyt ei tarvitse käydä enää kaikkia pakollisia nähtävyyksiä ja voi vaikka keskittyä todellisen suurkaupungin tunnelmasta nauttimiseen. Hetkessä elämiseen.

 Frank Sinatra laulaa, että haluaisi olla täällä upeassa kaupungissa "King of the Hill."  Ja kyllähän täällä niitä paremman elämän hakijoita piisaa. Kaikki eivät päädy kukkulan kuninkaiksi.

Suurkaupungin tunnelmasta nauttimisessakin on kuitenkin puolensa. Täällä on aina ja joka paikassa ruuhkaa. Jos luulit, että Turussa Puistokadulla on iltapäivällä ruuhkaa niin taksimatka samana ajankohtana JFK:n lentokentältä Manhattanille voi avata silmäsi ainakin ruuhkan suhteen. Jos automatka Lidlistä kotiin kestää 5 min niin isossa mittakaavassa se ei ole kovin paha ruuhka.

Battery Park, Manhanttanin eteläkärjessä.

 

Taksi JFK:ltä Manhattanille maksaa kiinteän 62 dollaria ja se ei tässä joka tavalla korkean hintatason paikassa ole hirveän paha. Ainakin 8,5 tunnin lentomatkan jälkeen se voittaa metroissa matkustamisen.

Eipä kävelykään täällä miljoonakaupungin kadulla aina yhtä riemukulkua ole. Jalkakäytävillä on porukkaa sankoin joukoin. Paikalliset varmaan repivät hiuksiaan, kun turistit pysähtelevät kuvaamaan ja tutkimaan karttojaan. Seurueet (turistit) kävelevät liian leveällä ja muutenkin kadulla koko ajan joku kulkee tappituntumassa takanasi tai edessäsi. Liikennevalot palavat aina punaista jalankulkijoille ja kun vihreä vaihtuu niin joku hitura siihen astelee eteen pyörimään.

  Robert F Wagner Jr Park. Vastarannalla New Jersey .

Ensimmäinen ilta ja kokonainen päivä täällä on kulunut vähän matkasta ja aikaerosta toipumiseen, mutta suoritettu ollaan silti tietysti. Viime vuoden tapaan uni loppui eka yönä neljältä ja 06.00 olimme jo aamupalalla naapurikahvilassa tilaamassa munakkaita ja kahvia. Voiko päiväänsä enää enemmän amerikkalaisittain aloittaa?

 World Trade Center Memorial

Valitimmeko vähän alussa ruuhkaa? Siitä huolimatta New York on se maailman metropoli, joka on fiilikseltään meille tähän asti käymistämme paikoista numero 1. New York, kallis, ruuhkainen, meluisa ja liian suuri. Kukkulan kuningas puutteistaan huolimatta. Täällä jos missä riittää paikkoja, jotka todellakin ovat "tuttuja telkkarista". Ruuhkista huolimatta kaikki toimii ja porukka kiireestään huolimatta huomioi kanssaihmiset.

Täällä on hienoa olla katukahvilassa aamiaisella klo 06.00 paikallisten erkkien kanssa, tungeksia ruuhkassa tuhansien muiden kanssa, väistää samaan suuntaan vastaantulevia ihmisiä ja tehdä kaikkia niitä juttuja, jotka tekevät New Yorkista meidän silmissämme erikoisen. Omalla rosoisella tavallaan NYC on etenkin fiilikseltään hienoin kaupunkikohde missä olemme olleet. Ei me nyt tätä naama punaisena hehkuteta maailman ykköskohteeksi, mutta onhan New York aika cool. Onneksi on vielä lomaa jäljellä!

 Lopuksi avautuminen: Mikä (muutama voimasana) siinä on, että ihmisillä on niin pirunmoinen tarve ängetä kuvauttamaan itsensä jonkin jutun eteen, jota sadat muut haluaisi kuvata? Vaikka kuinka odotat niin aina siinä kohteen edessä pönöttää joku turisti peukku pystyssä. Parhaissa tilanteissa homma on mennyt tönimiseksi siitä kenen vuoro mennä pilaamaan ihmisten valokuvat. Charging Bullin olisimme voineet kuvata ihan itekseen, mutta ei mitään saumaa. Ugh, olen puhunut!