Adios Uruguay!

Siinä on ennätys, 14 karvaturpaa.

Olisi syytä sopujen säilyä.

Etelä-Amerikan lomamme kaksi viimeistä päivää Montevideossa ovat sujuneet hyvin. Päivät ovat tosin olleet osittain pilvisiä ja aamuisin on on jopa vähän satanut, mutta lämmintä on riittänyt. Montevideo on ollut Buenos Airesin jälkeen rauhallisempi ja joka tavalla vaatimattomampi kaupunki. Kaikki on vähän pienempää. Jotenkin tämä on kuitenkin tuntunut mukavalta ja pohdimme tuossa rantapaseolla kävellessämme, että tämä kaupunki on sympaattinen. Kiva paikka. Pari kolme päivää riittää erittäin hyvin tämän katsastamiseen nähtävyyksiltään. Lisäksi tuo upea ranta-alue tietenkin mahdollistaa myös rantaloman viettämisen täällä.

Mercado del Puerton grilliravintolassa opimme taas uutta.
Älä istu liian lähelle grilliä tai poskipäät punoittavat
muutenkin kuin lasillisesta olutta.

Meille Montevideon kaksi hienointa juttua ovat olleet rantaramblan kävelyt ja juoksulenkit sekä sataman kauppahallin Mercado del Puerton grilliravintolat. Tällä reissulla on tullut syötyä liharuokaa varmaan vuoden edestä. Parillat, joilla lihat herkullisesti paistuvat, houkuttelevat piilevästä kasvissyöjästäkin esiin lihan himon. Mahtava sisäfileepihvi, jonka nautimme tänään puoliksi lisukkeineen maksoi yhteensä n. 17€. Pikku chorizo-makkara ja grillattu paprika alkupaloiksi nautittuna täydentävät nautinnon.

Avenida 18 de Julio

Ennen matkaamme välillä mietitytti kohteiden turvallisuus vaikka Argentiina ja Uruguay eivät varmaan Etelä-Amerikan hurjimpia kohteita olekaan. Ei täällä mitään ihmeellistä ole kohdattu ja normaalilla järjellä täälläkin ilmeisesti pärjää. Loppu on tuurista kiinni kuten joka puolella muuallakin. Täällä Montevideossa on tosin pistänyt suomalaiseen silmään ostoskeskusten ja pankkien vartijoiden toisinaan erittäin raskas aseistus ja vartijoilla on suojaliivit virkapaitojensa päällä. Erikoista oli myös, että monien katujen varsilla olevien tyylikkäiden kauppojen ovet ovat lukossa ja myyjä avaa ne vasta havaittuaan tulijan mielestään luotettavaksi.

La Pulperia oli hotellimme naapurissa ja siitä tuli kantaravintolamme iltaisin.
Ihastuimme siihen kertaheitolla.

Mielestämme suurin uhka turistille täällä on kuitenkin liikenne. Se on aika kaoottista. Jalankulkijaa ei kunnioiteta edes sen vertaa kuin Suomessa eikä kukaan näytä edes odottavan, että autot pysähtyisivät suojatien eteen.

Yksi Montevideon luxustakseista

Taksin kyydissä matkustaessa tuntuu välillä, että risteykseen ajetaan periaatteella, " se huutaa joka pelekää". Montevideossa taksit näyttävät pääosin muutenkin olevan todella kälysiä. Näihin takseihin verrattuna Yaris on tila-auto ja näissä on vielä viihtyvyyden varmistamiseksi matkustaja ja kuljettaja erotettu toisistaan rauta- ja muovipleksillä, jossa on erittäin hygieenisen näköinen liukuva metallikuppi, johon voi taksimatkansa maksaa. Sen sijaan itse taksilla ajaminen ei maksa juuri mitään kuten ei Buenos Airesissakaan.

Paikallinen poliisilaitos oli hyvässä maalissa

Yrittäjyys on kunniassaan näissä osittain varmaan hyvin köyhissä maissa. Monen näköisiä enemmän tai vähemmän tarpeellisia palveluita on tarjolla katujen varsilla. Taksiin mennessä ja pois noustessa on virallisia tai vähemmän virallisia oven avaajia, jotka odottavat vastineeksi kolikkoa tai paria. Liikennevaloissa tuulilasinpesijät saavat maailmasi näyttämään kirkkaammalta pientä korvausta vastaan. Paras oli Montevideon kävelykadulla kohtaamamme verenpaineenmittaaja, joka olisi mitannut paineemme pientä korvausta vastaan. Olemme kuitenkin olleet lomalla jo reilut pari viikkoa ja olo oli sen verran rentoutunut, että katsoimme palvelun sillä hetkellä tarpeettomaksi.

Tässä sitä nyt vietetään viimeistä iltaa tällä reissullamme. Meitä viihdyttävät mitä erilaisemmat ja mahtipontisemmimmat jalkapalloselostajien tavat huutaa "Gooool" Tyylejä on monia ja kaikki toisiaan parempia. Miten voi huutaa kahden minuutin ajan "Goooooooooooooooll"?

Kävelykadun puistikkoja

Kokonaisuutena reissu on ollut hieno. Kaikki kohteemme ovat olleet erilaisia ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen matkaan. Etelä-Amerikan bloggaukset loppuvat tältä erää tähän ja seuraava varma reissu on vasta kesällä. Katsotaan tuoko kevät jotain uutta ja yllättävää. Kiitos taas lukijoille ja kommentoijille. Aina joskus on kiva nähdä, että joku näitä raapustuksia ja kuvia katseleekin, kun klikkauksien määrä ylitti 10 000 tällä reissulla.

Iguazun putoukset muistamme aina

Buenos Airesin katukuhina teki vaikutuksen

Iltapäivän helteessä tuli ihan ensimmäiseksi mieleen kotimaan
kelit. Onneksi turistikojusta löytyi karvalakki tuliaisiksi.

Se on siinä.
Näkemiin Montevideo ja Etelä-Amerikka!

Uusi ura Uruguayssa

Sunnuntaina Montevideo esitteli parhaita puoliaan

Sunnuntaiaamuna luulimme olevamme lähes ainoat liikkeellä olevat, sillä jo aamuseitsemältä istuimme taksissa matkalla lauttasatamaan. Tälläkin kertaa majoitusisäntämme ennakkoon tilaama kuljettaja oli lähes puoli tuntia sovittua aiemmin paikalla. Laukut oli pakattu, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin. Auton kyydissä aamuvarhaisen Buenos Airesin kaduilla saimme havaita, että suurkaupunki ei nuku koskaan. Edellisenä iltana menimme syömään jo puoli kymmenen maissa, eikä ruokapaikoissa ollut juurikaan porukkaa. Tarjoilija tuumaili, että viikonloppuisin tullaan hieman myöhemmin syömään.

Seitsemältä taksin ikkunoista saimme todeta, että osalta porteñoista (buenosairesilaisista) oli koko yö kulunut viihteellä. Nuorisoporukoita vaelteli pitkin katuja kohti metroasemaa hilpeästi ja väsyneen tyytyväisesti puhellen. Plaza Italialla (isompi keskusalue seudullamme) istui ihmisiä vielä olutpullot edessään baarissa, vaikka aurinko alkoi olla jo korkealla. Täällä ei ilmeisesti suunnitella ravintoloiden aukioloaikojen supistamista.

Bussin ikkunasta kuvasimme värikkäitä rakennuksia matkan varrelta

Buquebusin lauttaterminaali oli tyylikäs aloituspaikka joen ylitykselle. Mahtoi olla ensimmäinen kuljetuksemme tällä reissulla, joka lähti aikataulun mukaisesti. Vajaan sadan kilometrin jokiylitys kesti noin tunnin ja Uruguayn puolella Coloniassa noustiin bussiin. Tosin satamaterminaalissa laukkuja odotellessa sattui päivän ensimmäinen hauska juttu. K odotteli laukkuhihnan vieressä rinkkojamme, kun hihnan toiselle puolelle asteli hänen vanha kaverinsa. Totta se oli, kyllä maailma on joskus pieni. K:n kaveri oli rouvansa kanssa kuuden viikon mittaisella kiertomatkalla Etelä-Amerikassa ja nyt he olivat matkalla Buenos Airesista Uruguayn suosittuun rantalomakohteeseen nimeltä Punta del Este.

Bus fully air-conditioned.
Joskus mopo on parempi.

Parin tunnin ajomatka Coloniasta Montevideoon sujui kivasti Uruguayn maisemia katsellessa. Osa matkasta oli maksullista moottoritietä ja välillä reitti kulki aika lähellä rannikkoa. Maisemat olivat kovin maalaismaisia ja tasasta aakeeta laakeeta oli paljon erilaisine viljelyksineen. Olisi voinut olla vaikka Pohjanmaalta, mutta tietenkään täällä ei ollut likikään yhtä vauraan näköistä ja oloista kuin äveriäällä Pohjanmaalla.

Montevideo horisontissa

Päivän toinen huvittava juttu oli viinipullonavaajan etsiminen. Ostimme huoneeseemme pullon uruguyalaista punaviiniä ja sitten huomasimme, että Leatherman on Suomessa eikä huoneessa ollut avaajaa. Tässä ihan naapurissa on erittäin laadukas ja suuri ostoskeskus nimeltään Punta Carretas. Jane kirjoitti korkkiruuvin espanjankielisen nimen (sacacorchos) paperille ja K lähti toiveikkaana kauppaan. Kaikkea muuta tuosta erittäin hyvin varustellusta ostarista ja ruokakaupasta löytyy, mutta ei viinipullonavaajaa. Parhaimmillaan kolme henkilökunnan ystävällistä ihmistä penkoi hyllyjä ja etsi avaajaa, mutta turhaan.

Ei se siihen päättynyt, sillä hotellissamme on ravintola ja seuraavaksi sinne. Taas espanjankielinen paperilappu peliin ja ystävällinen kaveri reagoi toiveita herättävän iloisesti huudahtaen "Si, si" ja katosi keittiöön. Sitten alkoi näyttää heikommalta, kun astialaatikoita auottiin ja suljettiin ja paikalle alkoi kerääntyä lisää henkilökuntaa. Lopulta keittiöstä palasi yksi kaveri, joka anteeksipyytävänoloisena kertoi, että " sorry sir, we have one girl here who have this (ja näyttää samalla käsillään viinipullon avaamista korkkiruuvilla) but she is not here now". Tuumailimme, että täällä voisi aueta uusi menestyksekäs ura korkkiruuvikauppiaana, jos tilaisi niitä kontillisen vaikkapa laivalla Suomesta. Etsimme luotettavaa yhteistyökumppania takuuvarmaan huippubisnekseen Uruguayssa!

Sacacorchos à la Jaaskarit.
Isollakaan rahalla ei virallista versiota irronnut.

Where were You "one girl"? Ehkä hän on tänään töissä, sillä äsken kävellessämme ravintolamme ohitse huomasimme, että pöytiin oli katettu viinilasit.

Täällä lähes jokaisella on kainalossaan termospullo ja
kädessään nahkalla verhoiltu kuppi.
Kupissa on yrttisekoitusta, johon lisätään termarista kuumaa vettä.
Uute imetään pillillä, jonka alapäässä on siivilä.
Kaupassa yrttisekoituksia näkyy olevan joka lähtöön.
Juoman nimi on 'mate'.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja olemme kävelleet Montevideon rantaramblaa kaupungin vanhaan keskustaan ja takaisin. Täällä on aivan upea rantapaseo ja me emme ole nähneet noin pitkää ja leveää rantabulevardia missään muualla. Jostakin luimme, että se olisi noin 20 kilometrin pituinen ja meiltäkin tulee matkaa tuonne vanhaan keskustaan reilut kuusi kilometriä. Hieno paikka viettää kaunista kesäpäivää, mutta on siellä väkeäkin.

Plaza Zabalalla nautimme hiukopalaa varjossa. Hyvänkokoiset
empanadat jauheliha- ja juustosipulitäytteellä maksoivat noin euron kappale.

Kävelykadulla oli rauhallisempia ja vilkkaampia pätkiä

Montevideon vanha kaupunki Ciudad Viejo oli samanoloinen kuin kaupunki muutenkin meidän kokemuksemme mukaan. On hienoja kunnostettuja rakennuksia ja sitten on ihan rähjäisiä rakennuksia.

Vilkkaassa alkupäässä oli katukauppiaitakin

Kävelykatu oli viihtyisä ja sen lopussa oli mainio kauppahalli, joka oli täynnä ravintoloita avotuligrilleineen. Ihmisiä oli tietysti huomattavasti vähemmän kuin Buenos Airesissa, sillä onhan tämä paljon pienempi kaupunki.

Sataman lähellä oleva loppupää oli rauhallinen. Tänään täällä kuuli paljon saksan kieltä,
joten olisiko joku risteilijä jättänyt saksalaiset matkustajansa päiväksi Montevideoon.

Laadukkaan näköisiä kauppoja ja ravintoloita oli runsaasti ja ehkäpä niihin voi tutustua paremmin tulevina päivinä, kun tänne on luvattu sateisempia päiviä jatkossa. Montevideo on mukavan oloinen kaupunki!

Yksi monista kauppahallin parilloista. Jos kauppahalliin mennessä
ei vielä ole nälkä niin siellä se varmuudella tulee.

Hasta la vista, Buenos Aires!

Porteñot ovat kuntoiluporukkaa

Näkemiin, mutta välttämättä ei hyvästi. Kyllä Buenos Aires meille ihan mieluinen matkakohde on ollut. Tänne voisi aivan hyvin joskus palata osana jotain Argentiinan matkaa, sillä muitakin houkuttelevia kohteita tässä maassa on kuin Iguazun putoukset. Esimerkiksi Patagoniaan olisi mielenkiintoista mennä vaeltamaan. Reissumme alku oli meille epäonninen lentomuutosten ja yhden päivän sairastamisen vuoksi, mutta sen jälkeen olemme viihtyneet täällä Buenos Airesissa päivä päivältä paremmin.

Hedelmäkauppias availi kojuaan aamukävelyllämme

Kaupunki on tullut tutummaksi eikä joka kadun nurkassa tarvitse enää seisoa peukalo suussa ihmettelemässä minne menisi. Tosin viikko tälläisessa metropolissa on sellainen turistin pintaraapaisu eikä tässä Buenos Airesin asiantuntijaksi ole mitään edellytyksiä tekeytyä. Joka tapauksessa meille jää täältä positiivinen fiilis ja ehkäpä vielä joskus palataan! Vähän lähempänä tämä tosin voisi olla, mutta sille ei taida olla tehtävissä paljoakaan.

Tyylikkäästi maalatut bussit ovat katujen väriläiskiä

Tänään taisi jollakin olla häät

Viimeisenä päivänämme täällä käveltiin! Ensin aamulla lähdimme kävelylle ennen aamupalaa tähän Palermon alueelle. Päädyimmekin aamupalalle paikallisen kuppilaan ja nautimme todella maukkaan aamiaisen paahtoleivillä ja makeilla croisanteilla. Ehkä reissun paras annos! Sen jälkeen lähdimme vielä kerran katselemaan kaupunkia ja vajaan parin tunnin kuluttua huomasimme kävelleemme Palermosta ydinkeskustan Microcentron kävelykaduille.

Ohitimme myös Plaza de la Republican ja El Obeliscon

Google kertoo matkaksi vain seitsemän kilometriä, mutta ruuhkaisilla kaduilla tuo oli meille kohtuulinen suoritus. Täällä on tosin lämpötila tippunut noin kymmenen astetta viime viikosta. Päivällä jokin mittari näytti +25 astetta, joten oli sopiva ilma kävellä ja katsella uusia katuja.

Calle Floridalla lämpötila oli noussut jo +33 asteeseen

Mistä me olemme Buenos Airesissa pitäneet? Todellisen suurkaupungin ilmapiiristä. Ihmiset ovat täällä samanlaisia kuin muuallakin ja kaikki pelaa samalla tavalla kuin muuallakin. Taksilla liikkuminen on todella halpaa. Keskustan alueen puistot ovat hienoja. Ravintolat ovat tyylikkäitä ja palvelu on yleensä todella ystävällistä.

Juomatauolla

Ravintolassa syöminen on edullista suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Jostakin luimme, että Buenos Aires on Etelä-Amerikan eurooppalaisin suurkaupunki. Voisi ollakin, sillä täällä tuntee olevansa Etelä-Amerikassa ja samalla kuitenkin kaupunki voisi olla vaikka Madrid tai Barcelona.

Gauchojen tanssia opetellaan jo nuorena

Mistä me emme ole pitäneet? Koiranjätöksiä jalkakäytävillä on vähän väliä ja muutenkaan katujen siisteys ei ole aina kehuttavaa. Jätekasat näköjään odottavat katujen reunoilla jäteautoa ja toisinaan ne haisevat helteessä. Paikallisten ihmisten erilaisista varoitteluista aiheutunut jonkinlainen varovaisuuden tunne etenkin metrossa. Tälle tosin ei ole onneksi mitään omakohtaisia kokemuksia. Yksi ryöstö tosin tapahtui eräällä metromatkallamme, kun ihmiset juoksivat toisesta vaunusta meidän vaunuumme ja kertoivat, että toisessa vaunussa ryöstetään juuri sillä hetkellä vanhempi pariskunta. Emme tiedä mitä silloin tapahtui, koska emme nähneet tapausta, mutta näköjään täällä saattaa tulla ryöstetyksi keskellä junavaunua kesken matkaa. Toisaalta tuo voi tapahtua missä tahansa suurkaupungissa ja myös Suomessa. Espanjaa täällä olisi muuten hyvä osata edes hiukan. Itse emme osaa kunnolla edes numeroita espanjaksi ja välillä olemme olleet ihan kuutamolla. Siltikään ei ole kärsitty vilua, nälkää tai janoa.

Bocassa kävimme jälleen taksilla.
Kymmenen minuutin taksikyyti maksoi noin neljä euroa.

Rakennus Boca Juniorsin väreissä. Futismatsissa jäi käymättä,
koska se tuntui nyt liian mutkikkaalta. Isäntämme mukaan
turisti ei voi ostaa futismatsiin pelkkää ottelulippua
vaan pitäisi ostaa koko paketti kuljetuksineen ja stadionesittelyineen.
Too much this time.

Huomenna aamulla palaamme Uruguayn puolelle, sillä menemme laivalla Colonia del Sacramento-nimiseen kaupunkiin. Laivamatka kestää tunnin ja vartin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti yöpyä siellä, mutta nyt jatkamme suoraan bussilla Montevideoon. Bussimatka kestää reilut pari tuntia. Sellaista on siis edessä, mutta nyt on aika päättää viimeinen bloggaus täältä Buenos Airesista. Hasta luego!

Viimeinen tango Buenos Airesissa

Takaisin Buenos Airesiin

Pala Buenos Airesia lentokoneen ikkunasta

Toiseksi viimeinen päivämme Buenos Airesissa on vietetty hiukan kuntoillen ja "shoppaillen". Aamulla otimme viimein itseämme niskasta kiinni ja lähdimme kahdeksan jälkeen aamulenkille läheiselle puistoalueelle nimeltään Parque 3 de Febrero. Edellisen illan päivällinen kaipasi vielä sulattelua ja juoksu oikeastaan maistui yllättävänkin mukavalta. Kamera oli mukana, koska emme olleet aiemmin käyneet ko. puistossa ja kuvaustaukojen aikana sai sopivasti hetken hengähdysaikaa. Ei se mitään oikeata urheilua ollut, mutta näin lomalaiselle sopivaa kuntoilua ja mielen virkistystä. Selvisi, että paikalliset ovat innokasta kuntoilukansaa, sillä niin paljon oli hölkkääjiä, kävelijöitä ja rullaluistelijoita. Kelpaahan noissa maisemissa kuntoilla kesäpäivän aamuna.

Huoneistohotellimme Gold Soho Suites tarjoaa mukavan huoneiston
lisäksi tyylikkään kattoterassin Buenos Airesin näkymillä

Valkoiset nahkasohvat ja kaikki. Olisi grillauspaikatkin,
mutta olemme tyytyneet ravintoloiden vaatimattomiin antimiin.

On täällä Palermon kaupunginosan alueella ihan pilvenpiirtäjiäkin.
Joka suunnalla niitä vielä nousee lisää. Naapuriin on tulossa 25 kerroksinen asuintalo.

Jäiköhän K:lla aurinkolasit huoneeseen?

Ruokailu on useimmille lomailun tärkeimpiä elementtejä. Meillä alkupäiviä himmensi hieman vatsatauti, mutta sen jälkeen ruokahalut onneksi palasivat. Emme kuitenkaan näköjään ole läheskään paikallisella tasolla. Olemme ravintoloissa syödessämme silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä katselleet näiden ruoka-annosten kokoa. Aivan järkyttävän kokoisia annoksia! Olemme pohtineet, että ovatko ne tarkoitettu useammalle henkilölle, mutta ei se siltäkään näytä. Joskus näkee lasten jakavan jättipihvin keskenään, mutta kyllä aikuiset näkyvät tilaavan annoksensa itselleen. Eilen näimme perheen tilaavan alkuruuaksi munakasta ja chorizo-makkaroita. Pääruuaksi jokaiselle tuli tuhti tuuman paksuinen ja vähintään neljänneskiloinen pihvi. Niin se vain näkyi katoavan lautaselta. Aikuisilta ja lapsilta. Liha on ehdottomasti se pääasia annoksessa. Lisukkeisiin ei sitten olekaan aina kiinnitetty niin kovasti huomiota. Ei varmaan tarvitsekaan, jos tempaiset vaikkapa 400gr jämäkkää argentiinalaista härkää. Lisäksi täällä syödään myöhään, joten ei siinä heti seitsemän jälkeen aamulla vielä kaurapuuroa kaipaa.

Jossakin välissä täällä on päässyt hämärtymään
kuinka paljon yksi ihminen voi syödä kerralla

Siinä on nyt puolikas broileri grillattuna ja sen alla kaksi isoa grillattua pihviä.
Lisukkeena iso lautasellinen grillattuja vihanneksia.
Koko paketin hinta oli noin 20 euroa ja siinä olisi ollut täysi työ kahdelle aikuiselle.

Tänään kuulimme reissullamme ensimmäisen kerran suomea muilta kuin itseltämme. Metrossa matkalla majapaikkaamme joku rouva katseli meitä hetken aikaa, kun juttelimme ja totesi, että täällähän on suomalaisia. Hän kertoi jo usean vuoden ajan asuneensa talvikuukaudet täällä Buenos Airesissa tangon tanssimisen vuoksi. Tango tuntui olevan hänelle intohimo ja työ täällä, mutta emme tulleet kysyneeksi oliko hän joku esiintyvä tangotanssija täällä. Jossakin sivulauseessa hän kuitenkin antoi ymmärtää, että tanssikeikkaa pukkaa aina aamuneljään saakka.

Aamulenkillä oli mukava pysähtyä venyttelemään pohkeita

Parque 3 de Febrero on kaunis puistoalue

Olimme tänään puoli päivää myös tosiaan "shoppailemassa". Reissun tuloksena pöydällä on nyt Argentiinan maajoukkueen pelipaita eikä mitään muuta. Ei sitten vaan löytynyt juuri sopivia juttuja ainakaan vielä tänään. Matkakassa kiittää. Hintataso täällä on halvempi kuin Suomessa, mutta rahaa täälläkin tavarat maksaa eikä Argentiina todellakaan mikään Thaimaa ole hintatason puolesta. Keskustan ostos- ja kävelykatuja kulkiessa sitä unohtuu helposti ihmettelemään suunnatonta ihmisvilinää, kielten sekamelskaa ja päällekkäin kuuluvia musiikkiesityksiä. Buenos Airesissa tuntee olevansa Etelä- Amerikan suurkaupungissa.

Matkaoppaan mukaan Parque de 3 Febrero on päivisin
ihana paikka, mutta öisin vältettävä

Vakava junaonnettomuus yhdellä BA:n juna-asemista on ollut viime päivien ainoa uutisaihe. Yli 50 kuolonuhria vaatinut onnettomuus on nostanut vihaa ja kapinamielialaa näissä kiihkeissä etelä-amerikkalaisissa. Mielenosoituksia turvallisuuskysymyksistä piittaamatonta hallitusta ja viranomaisia vastaan on jatkunut onnettomuudesta lähtien. Omasta näkökulmastakin junaliikenne täällä kaupunkialueella näyttää aika leväperäiseltä. Junien ylikulkualueet ovat paikoin vartioimattomia, keskellä vilkasta asuinaluetta, kuten täällä Palermossa. Vaikkka junien vauhti taajama-alueella ei kovin suuri olekaan, ihmetyttää että junavaunujen ovet ovat jatkuvasti auki ja porukkaa istuskelee täysissä junissa jopa vaunujen portailla. Junaliikenne näkyy olevan kaikkialla ongelmissa!

Putousreissu Brasiliaan

Edellisestä putouspäivästä viisastuneena otimme

tarpeeksi evästä ja oman kulkuneuvon.
Vitsi, vitsi!

Iguazun reissumme kolmantena päivänä lähdimme ihailemaan putouksia Brasilian puolelta. Bussiliput ostimme edellisenä päivänä ekalta putousreissultamme palatessa. Niitä myytiin "kaupungin" polttopisteessä sijaitsevan bussiaseman kioskista. Reissun hinta menopaluulippuineen oli kahdelta yhteensä 17 €. Siihen ei sisältynyt kuitenkaan sisäänpääsymaksu itse luonnonpuistoon.
Linja-autoaseman pikku kioskeissa myydään bussimatkoja lähellä ja kaukana sijaitseviin Etelä-Amerikan kohteisiin. Täällä on tavallista matkustaa tuhansiakin kilometrejä bussilla. Matkamiehellä on mahdollista valita täysin vuoteeksi kallistuva istuin kaikkine aterioineen ja juomineen. Tai litteämmällä lompsalla voi matkustaa vaatimattomammin. Joka tapauksessa bussit on varustettu pitkän matkan reissuihin. Jos suhteuttaa kotimaamme matkoihin, voisi ajatella matkustavansa Suomen päästä päähän ja vielä takaisin esimerkiksi tullakseen Buenos Airesista Iguazulle.

Passintarkastukseen jonotteli muitakin kuin meikäläiset.
Heidän matkansa tosin eteni paljon sähäkämmin kuin meidän.

Ylitimme valtioiden välisen rajan muutaman kilometrin päässä Puerto Iguazun kylästä. Bussilastillisemme matkustajia marssitettiin passintarkastukseen. Takaisin kulkuneuvoon nousimme kymmenen metrin päässä siitä poistuttaessa. Linja-auton henkilökuntaan kuuluva mies keräsi passimme nippuun ja piti niitä hallussaan sen aikaa kun ajaa pouhasimme parin kilometrin matkan Brasilian rajamuodollisuuksiin.

Tällä matkalla ylitimme Iguazu-joen, jonka puolivälissä varsinainen raja kulkee. Brasilian raja-asemalla pysähdyttiin uudestaan. Kuski ja apumies lähtivät passiemme kanssa vötkistelemään kohti passintarkastusta rauhalliseen tapaan, sillä täällä kiirettä ei ole vielä keksitty. Bussikin oli jo lähtiessään 20min myöhässä. Maahantuloleiman saaminen kaikkiin passeihimme oli aikaaviepää hommaa, mutta lomallahan tässä ollaan. Viimein kuski saapui empanadan muruja viiksistään pyyhiskellen ja jakoi passimme takaisin. Loppumatka putouksille kesti vain vartin, joten koko hommaan kului reilu tunti, josta yli puolet rajamuodollisuuksissa.

Nyt putoukset nähtiin vastapäätä eilistä reissua.
Tuossa poukamassa eilen otimme vauhtia kohti luonnon vesihierontaa.
Argentiinan puolen ylempi näköalapolku kulkee vastapäisten putousten yläreunalla.

Brasilian luonnonpuiston porteilla ei ollut läheskään yhtä kova kuhina, kuin eilen Argentiinan puolella. Lipunoston jälkeen käveltiin bussiin, joka kuljetti meidät kohti putouksia. Matka kulki priimakuntoista asfalttitietä pitkin, mutta kesti yllättävän kauan. Avonaisen bussin toisessa kerroksessa meinasi jopa tulla ajoviimasta vilu, sillä päivä oli pilvinen.

Brasilian puolelta saa putouksista upean kokonaisnäkymän.
Kannatti ehdottomasti vierailla täälläkin.

Nousimme bussista enemmistöä seuraten, sillä jostain syystä lipunmyyjä ei antanut meille karttaa, jonka muut olivat saaneet. Olimme muutenkin vähän kuutamolla, ennen kuin joukkoa seuraten saavuimme nauttimaan ensimmäisistä näkymistä. Alkoi näyttää ja kuulostaa jo tutulta.

Edessä ikuisessa (?) sumupilvessä Devil's Throat.
Tuo vesihöyrypilvi näkyy lentokoneestakin, sillä kenttä sijaitsee lähellä putouksia.

Näköalapolku johdatteli putousalueen alaosasta kohti Paholaisen kitaa. Helikopterilennoilla olisi päässyt näkemään kaiken ylävinkkelistä, mutta rajansa kaikella. Näköalatasanteilla tungeksi sakkia niin paljon, että kyynärpäiden rajaaminen kuvista on tullut tutuksi.

Garganta del Diablo

Putouskorkeus vaihtelee 60-82 metrin välillä.

Kävelysilta lähelle putousten alaosaa. Taas kastuttiin.
Kameran paikka oli muovipussissa kun päästiin sillan päähän.

Viimein näköalapolku johti laajimman Union Falls'n juurelle. Siellä pääsi ihan lähelle vettä ja itse putousta. Näköalapaikalta lähti hissi "yläkertaan" josta putousta pääsi ihastelemaan ylhäältä päin.

Union Falls

Viimeiset silmäykset kohti maailman ihmettä.
Tämän kokemuksen muistaa aina.

Tänä aamuna rinkat oli pakattu ja lähdimme takaisin Buenos Airesiin. Hieman jo maan tavoille tottuneina emme odottaneetkaan lennon lähtevän ajoissa. Odottelimme pienen Iguazun kentän lähtöaulassa ja tuumimme, että olisi fiksua ilmoittaa isännällemme BA:iin, että ei odota meitä turhaan tulevan ajoissa. Majoituksemmehan ei taaskaan ole perinteinen hotelli vaan huoneisto tavallisesta asuintalosta. Nyt majoitumme eri taloon kuin BA:n ensiosuudella. Saman korttelin sisällä tosin ollaan. Mitenpä muutenkaan: kun yritimme soittaa Dario-patruunalle, ei terminaalissa löytynyt meille verkkoa! Täällä on eri meininki. Onneksi Dario oli itse meitä valistanut, että paikalliset LANin lennot ovat säännönmukaisesti myöhässä, joten ymmärsi varmaan.

Iguazun hotellimme Jasy Los Troncos oli mukava.
Majoituksien taso täällä oli aika vaatimaton,
joten nähtyämme muita tarjolla olevia, olimme tyytyväisiä valintaamme.