Gdansk, turkulaisten Tallinna

 Janen kesäloman viimeisen viikonlopun olemme viettäneet Gdanskissa. Tässä on varmasti jotain samaa kuin pääkaupunkiseudun ihmisille on Tallinnassa. Helppo matka, lento kestää tunnin, hieno vanha kaupunki ja edullinen hintataso. Paitsi että Gdansk ja sen ympäristö on mielestämme hienompi ja monipuolisempi kuin Tallinna.

 Vuokrapyörissämme oli jälleen yhtä hienoa tekniikkaa kuin panssarivaunussa. 75 % neljästä renkaasta pyöri, mutta onneksi reisissämme on ruutia.

 Sää suosi eikä pilviä näkynyt koko viikonlopun aikana

 Auringonkukansiemenet poimittavissa edulliseen hintaan. 1,40€ / kukka.

 Gdansk on ihanteellinen viikonloppukohde, jossa ei tarvitse suorittaa mitään.

 Nauti kauniista kaupungista ja edullisesta hintatasosta.

 Gdanskin keskustasta on noin 7 km rantaan

 Säät suosi meitä!

 Ehdoton vinkkimme Gdanskin matkaajille on pyöräreissu Sopotiin.

 

 Sopotissa ei tarvinnut olla yksin

Gdansk on leppoisa lomakohde. Syksyn aikana reissaamme Roomaan ja New Yorkiin, joissa täytynee hieman enemmän "suorittaa". Mieleinen futisfanin kohde on myös buukattu marraskuun loppuun Saksaan.

Näillä mennään, Rooma, New York ja Bundesliigaa on tarjolla syksyn aikana

Stubaital maksoi velkansa

 Olimme Stubaitalissa vuonna 2011 neljän viikon ajan ja onnistuimme silloin viettämään täällä Tirolin kylmimmän kesän 50 vuoteen. Yritämme olla yleensä elämässä aika tarkkoja ja Stubaital jäi meille velkaa henkiseen kirjanpitoomme ilmojen puolesta. Kahden täällä vietetyn viikon aikana Stubaital maksoi velkansa korkojen kera, sillä tällä kertaa kaikki oli toisin. Säiden haltia on Itävallassa reilu kuten kaikki muukin meininki ja sen vuoksi me taidammekin täällä niin hyvin viihtyä.

 Perjantaina emme enää kävelleet hampaat irvessä

 vaan nautimme kauniista almeista

Galtalmille olimme erityisen tervetulleita

Matkamme alkoi päivälleen kuukausi sitten ja sanotaan nyt vielä kerran, että olemme saaneet nauttia koko kuukauden ajan Keski-Eurooppaa hellineestä lämpöaallosta. Ilmat ovat olleet aivan huikeat ja järkeville ihmisille jopa liian kuumia vaelluskelejä. Säiden puolesta tämä on ehdottomasti paras kahdeksasta kesästä, jotka olemme täällä viettäneet. Ihan poikkeuksellinen.

Pitkän loman viimeiset päivät eivät koskaan ole niitä kaikkein hauskimpia päiviä eikä niin ole ollut nytkään. Kaverimme ovat palanneet kotiin kukin vuorollaan ja me viimeiset mohikaanit olemme vielä jäljellä. Kotimatka alkaa huomenna siirtymisellä Innsbruckiin ja seuraavana päivänä on edessä paluulento Suomeen. Blogituttavamme Tiina on samaan aikaan Innsbruckissa, jossa olemme sopineet tapaavamme. Monia yhteisiä reittejä on toistemme jalanjäljissä kuljettu ja oppia otettu puolin ja toisin. On siis hauska tavata ihan livenä ja jakaa kokemuksia.

Loma on siis lopussa ja olet ehkä huomannut, että olemme kesän aikana aikamme kuluksi silloin tällöin vähän pyöriskelleet vuorilla jaloittelemassa ja kiviä potkiskelemassa.

Suunto Ambitin tilastot näyttävät että olemme kävelleet 107h, 316km ja nousumetrejä on kertynyt 23646m. Ihan rehellisesti sanottuna maanantaina ei tarvitse ensimmäiseksi Elixiassa kävellä jalkaprässiin.

 Usko tai älä niin K päätyi Almin salaattiin...

..siis salaatti? Oikeasti annoksen nimi oli Almsalat!

Alppipatikat, Tirol Heute ja kaikki muukin rakkaaseen harrastukseemme liittyvä on nyt siis ohitse ainakin vuodeksi. Onneksi loppukesän ja syksyn aikana on edessä mielenkiintoisia matkoja taas erilaisiin kohteisiin, joten ei tässä ole suurta syytä suruun emmekä aio valella itseämme bensiinillä. Mukavaa, jos olet jaksanut seurata blogiamme ja katsella kuvia suurista aurinkoisista kivistä!

Nadine Apartment on ehkä tasokkain huoneisto, jossa olemme asuneet

 Se on sitten taas tällä kertaa tässä.

Elferin ympäri ja Innsbrucker Hütte

 Ei ole totta! Kohteemme on pilvien peitossa.. Outo ilmiö tänä kesänä.

Säiden haltia armahti tauotta patikoineita jalkojamme maanantaina ja näytti pilvistä ja sateista aamua. Hyppäsimme bussiin kohti isoa kylää Innsbruckia tavoitteenamme löytää K:lle uudet vaelluskengät tai ainakin aloittaa niiden hankkimisprojekti. Kengät löytyivät kuitenkin lopulta kotikylästä kaupunkireissulta palattuamme ja ne otettiin heti rankkaan koekäyttöön.

 Yli 2000m korkeudessa ja muualla kuin turistireiteillä voit bongata gemssejä

Näiden kivipaasien juurella tuntee todella olevansa kääpiö. "Lystikäs"?

 Vanhat kengät pakattiin tietysti varmuuden vuoksi reppuun mukaan, jos ongelmia ilmenee ja suunnattiin kotikylästä nousuun kohti Zwölferniederiä. Alkumatka meni tuttua polkua Autenalmille. Siellä ylitettiin ja alitettiin polulle kaatuneet puut taas parhaamme mukaan. Vaeltajan ei kannata näissä oloissa olla turhan tarkka varusteidensa uutuuden kiiltävyydestä. Yksi kaatuneen puun ohittaminen voi tuhrata pihkaan uuden repun tai tuliterät pöksyt. Täällä on pakko olla suurpiirteinen.

 Autenalmilla kannattaa ottaa tarkka suunta kohti Zwöflerniederiä, ettei ajaudu vahingossa kohti Elferhütteä. Polku nimittäin johdattaa aluksi lehmihaan oikeaa reunaa pelkkien kiviin maalattujen punaisten pisteiden avulla. Sitten reitti jatkuu ihan selkeänä. Ennen Niederille nousevaa siksakkia on varsin viehättävää maisemaa Autengrubessa. Näimme murmeleita ja gemssejä. Pilvet pyörivät osittain näkymien peittona, mutta taivas aukesi päivän mittaan.

Zwölferniederiltä jatkoimme kohti Elferiä ylöspäin. Maisemat Pinnistaliin olivat taas mahtavat. Myös polkua sivuavat upeat Elferin kivipaadet olivat vaikuttavia. Polku johti vielä ylemmäksi lähelle Elferspitzeä. Tuon häkellyttävän kivihökötyksen vierellä tuli olo kuin olisi Marsissa. Korkeimmillaan olimme lähellä 2450m korkeudessa ja sieltä lähdimme laskeutumaan kohti Elferhütteä ja hissiasemaa.

Pohojalaasten ystäviemme järjestämät parvekepartyt ovat jo kuuluisa alppiperinne

Hissillä mentiin laaksoon ja saatiin matka ilmaiseksi kun ilmoitettiin hissivahdille, että haluamme ostaa menopaluulipun, jonka paluuosan haluamme käyttää seuraavana päivänä. Hän neuvoi ilmoittautumaan hissin ala-aseman kassalla ja ostamaan lipun sieltä. Ala-asemalla kukaan ei kysellyt lippuamme ja periaatteessa olisimme siis voineet tehdä juoksut maksamatta hissimatkaamme, mutta rehellisinä menimme kassalle. Ostimme lipun, jonka paluuosion yläasemalle käytimme tänä aamuna.

 Täällä ei juhlita pitkän kaavan mukaan. Aamulla 8.30 virittelemme

 vaellussauvoja ja riippuliitäjät takana varjojaan.

Kohteemme Innsbruckerhütte keskellä olevan solan takana

Yksi päivän kohokohdista oli haflingerlauman ohitus.

Lämpimän hevosen tuoksun ylittää ehkä hauvan tassunpohjan aromi.

Evästä ennen...

... ja jälkeen nousun.

Hyvällä omallatunnolla, tietäen että tänään kävelyä todella tulee, ajelimme kolmistaan hissillä eka nousun Elferiä kohti. Sieltä lähti nousu kohti näköalatietä, joka ensin nousi muutaman sata metriä ja sitten johdatteli alamäkeen Karalmille. Kohteemme Innsbruckerhütte sijaitsee Pinnistalin perukalla ja oikeastaan Gschnitztalin puolella. Karalmilta tulee n. 600 nousumetriä todella helppokulkuista reittiä Innsbruckerhüttelle. Laajat ja loivat siksakit toki pidentävät kävelymatkaa, mutta helpottavat jyrkkyyttä. Aikaisemmalla neljän vuoden takaisella patikallamme emme pilvisyyden vuoksi saaneet paljoakaan näkymiä, mutta nyt oli kaikki toisin.

 Innsbruckerhütte 2369m

Ylhäältä oli aika makeet maisemat

Tauon jälkeen marssimme Pinnistalin laaksotietä takaisin kyläämme. Pinnistal on ällistyttävän kaunis sekä alhaalta tieltä katsottuna että ylempää Elferin kupeesta. Patikan ehkäpä rasittavin osuus oli viimeiset parikymmentä minuuttia paahtavalla asfalttitiellä ennen majoituspaikkamme. Reilu puolimaratoni 22km tuli vedettyä reilun 1000 m:n nousulla ja 1800m:n alastulolla.

 Ystävämme Lauran tämän kesän viimeinen hütteterassi oli

 Innsbruckerhüttellä eikä yhtään pöllömmissä maisemissa?