Mission possible und impossible in München

Olemme jälleen lempikaupungissamme! Olimme asettaneet ensimmäiselle Münchenin päivällemme vain ja ainoastaan yhden tavoitteen, joka liittyy rakkaaseen kävelyintoomme vuorilla ja tasamailla. Osoitimme epäinhimillistä itsekuria ja ohitimme kaikki joulumarkkinoiden glühwein- ja punsch-kojut ja sekä myös Münchenin keskustan bierstübet ennen kuin olimme hankkineet haluamamme. Nyt tulivat hankittavaksi kunnon kengät kävelyyn. Ensi kesänä ei tarvitse kevytpatikoita tai laaksokävelyitä vetää lenkkareilla tai raskailla vaelluskengillä. Mission completed!

 Torstaipäivän saalis Münchenin urheilukaupoista. Tarkkasilmäiset voivat

 kartan kannesta bongata ensi kesän toisen vaelluskohteemme.

Sen jälkeen olikin aika panostaa itse asiaan ja täällä Almit ovat helposti tavoitettavissa

Voisi luulla, että tässä nautitaan juomaa sisätiloissa. Eipä!

Ihan katutarjoiluunkin saadaan näin kivat sisustelut - Baijerissa kun ollaan.

Tunnelmallinen työpaikka?

Tähän väliin huonekuvamme

Perjantaina onkin sitten ollut rauhallisempaa. Joulumarkkinakuhinaa ja kävelyä. Kyllästymiseen saakka K on kytännyt lippuja FC Bayernin futismatsiin ja siltä näyttää, että tällä reissulla emme peliin pääse. Tähän saakka aiemmilla reissuilla K on aina jostakin liput kaivanut, mutta nyt lauantai-illalle pitänee keksiä muuta puuhaa...

Miksi pitää olla kokonainen joulukuusi? Täällä myydään isoa jouluoksaa,

 johon voi ripustaa koristeita.

Aah..Glühwein

Yksi suosikkiravintoloistamme Münchenissä on Andechser am Dom.

Yksi lempiravintoloistamme Münchenissä on Andechser am Dom. Ravintolan omistaja Sepp Krätz on saksalainen julkkis ja ravintolan seinällä olevista valokuvista päätellen Sepp tuntee kaikki maailman tärkeimmät ihmiset. Jaaskarit mukaanlukien. Kerran nimittäin menimme jälleen täpötäyteen Andechseriin eikä missään ollut tilaa kahdelle. Isäntä Krätz näki huolemme ja tuli hakemaan meidät pöytäänsä ja kätteli meidät mennen tullen ja kyseli kuulumiset. Olemme siis kätelleet miestä, joka on kätellyt mm. Paavia! Meidän ja Seppin valokuva on varmaan vielä kehitettävänä?

On se niin raivostuttavaa. Lippuja saatavilla,

 mutta ei sitten taviksille kuitenkaan. Verkauf nur an Mitglieder.

Mission impossible!

Matkalla Müncheniin

 Frauenkirchenin kaksi sipulitornia ovat Münchenin tunnetuimmat maamerkit

Pikainen katsaus matkailuhistoriaamme kertoo, että ennen alkavaa viikkoa olemme käyneet Münchenissä kymmenen kertaa. Joku voisi ajatella, että tykkäämme Münchenistä ja hän olisi jopa oikeassa. Noihin matkoihin mahtuu kokonaan Münchenille pyhitettyjä pitkiä viikonloppuja sekä München-käynnit osana jotain alppimatkaa. Kävimme myös neljänä vuonna perätysten ihan hiukkasen rentoutumassa maailman suurimmilla olutjuhlilla Oktoberfesteillä.

 Kirkolta hiukan vielä eteenpäin kävelykatua ja saavut Marienplatzille Rathausin kupeeseen.

Toinen Frauenkirchenin torneista on ollut viime vuodet rakennustelineitten takana. 

Ihan jännittää, mikä nyt on tilanne...

Odeonsplatzilla vuonna 2005

Olemme harrastaneet Münchenin matkoillamme myös kulttuuria...

Tässä Residence Palacessa sisustusvinkkejä saamassa.

 ...ja terveellistä baijerilaista ruokakulttuuria..

...eikä olutkulttuurikaan ole tainnut jäädä ihan tyystin huomiotta.

Viimeksi olemme käyneet lempikaupungissamme vuonna 2011 ja jälleen matkaamme sinne samoissa merkeissä joulumarkkinoille. Tiedossa on paljon kävelyä ja baijerilaista joulutunnelmaa: glühweinia, bratwurstia, paahdetun mantelin tuoksua, tunnelmallisia biergarteneita ja bierstübeja ja yleensä vaan mukavaa rentoutumista mainioissa puitteissa. "Loma" - sehän se sana on - oli vähän hakusessa arkiviikkojen jälkeen!

 Englischer Garten on lempipaikkojamme Münchenissä ja tässä puiston joulumarkkinoilla v. 2011

Englischer Garten on suuri puistokeidas keskellä Müncheniä

Monet ovat kyselleet, että mikä siellä Münchenissä on niin hyvää ja tuohon on aika vaikea vastata. Ei siellä mitään niin hirveän erityistä ole mitä ei olisi monessa muussakin kohteessa. Ehkä olemme ihastuneet baijerilaiseen tunnelmaan ja katukuvaan. Jotenkin tuntuu, että pohjoisemmassa Saksassa esim. vaikka Düsseldorfin seudulla, ei ole hirveän suurta eroa Skandinaviaan, mutta Baijeri tuntuu enemmän jo Etelä-Euroopalta. Se on se fiilis mikä itsellä vaan tulee johonkin kohteeseen. Tarviiko sitä aina niin pystyäkään perustelemaan?

 Neljänä syksynä peräkkäin (v. 2006-2009) haimme Oktoberfesteiltä puhtia Suomen pimeään talveen

 

Oluen ystävälle München ei ole vain Oktoberfest tai tunnelmalliset bierstübet. Mukavia biergarteneita on lukuisia ympäri kaupunkia. Tässä Augustiner biergarten.

  Müncheniä ei voi ohittaa ilman futista. FC Bayernin matseihin liput ovat kiven alla, mutta kolme kertaa olemme siinä onnistuneet. Lauantai-iltana olisi FC Bayern - Leverkusen, mutta nyt näyttää todella huonolta lippujen osalta.

Kohta siis kaamos katkeaa osaltamme ja pääsemme muutamaksi päiväksi eläväisempään ja toivottavasti valoisampaan Eurooppaan.

 Frauenkirche ja sen yläpuolella on valoa ja sinitaivasta,

 jos on päässyt Suomen marraskuussa unohtumaan.

 Niin mekin!

Palaamme asiaan loppuviikosta näissä merkeissä!

Split

 Tiistaiaamuna kävimme Trogirin kaupungissa puolen

tunnin ajomatkan päässä Splitistä.

Ikivanha keskusta oli pieni, mutta tarpeeksi sokkeloinen.

Viihtyisiä pihoja ja turistikauppoja riitti.

Taas kerran on aika palata kotiin. Kroatian säiden jumala helpotti lähtöämme sillä viimeinen päivä täällä on ollut aivan jäätävän kylmä. Tuntui aivan uskomattomalta, että vielä eilen istuimme uikkareissa rannalla ja tänään ei riittänyt toppatakkikaan vilun loitolla pitämiseen.

Splitin vanhin osa on Rooman keisari Diocletianuksen palatsin aluetta.

 Täällä löytyy 1800 vuotta vanhaa rakennuskantaa.

Keisarin seremoniallinen vastaanottoaula.

 Tuosta kävelimme päivittäin ilman sen suurempia seremonioita.

 "Ei nyt tehä tästä mittään numeroa"

Myrskyinen tuuli on nostanut aiempina päivinä rasvatyynen meren vaahtopäille. Kiittelimme tuuria, ettei sittenkään otettu saarille menoa ohjelmaamme. Olisi ollut aika ikävä paluumatka lautalla.

Palatsin alue on itse asiassa valtavan iso kortteli, jossa asuu 3000 ihmistä.

Ravintoloita, kauppoja, majoituspaikkoja ja turistipyydyksiä riittää.

 Täällä on mukava eksyä! Aina löytää jonkun uuden kujan.

Kellarikerroksessa on upeat roomalaiset holvit ja tietysti

matkamuistomyymälöitä.

Viimeisen päivän sateinen sää kääntyi lopulta aurinkoiseksi.

Split jää muistoon mieleisenä paikkana, johon voisi palatakin.

Seuraavan kerran lämmittävää aurinkoa taitaa olla tarjolla helmikuussa Honolulussa. Sitä ennen pyörähdämme kuitenkin glühweinin ja bratwurstin makuisilla joulumarkkinoilla lempparikaupungissamme Münchenissä.

Plitvicen kansallispuisto

Puiston alueelle on kaksi sisäänkäyntiä. Tulimme alueelle Entrance 1: ltä. 

Siellä näkyvät alueen alemmat järvet. 

Ensimmäisenä nähtävyytenä korkein putous: Veliki Slap.

 

 Plitvicen kansallispuisto on Kroatian suosituimpia nähtävyyksiä

Kroatian suurin ja vanhin kansallispuisto sijaitsee Dalmatian maakunnassa 270km Splitistä koilliseen sisämaahan päin. Peräkkäisten 16 järven ketjussa vesi virtaa eteenpäin muodostaen lukuisia, upeita  vesiputouksia. Ympäröivissä metsissä riittää tilaa susille ja karhuillekin, sillä puisto on lähes 300km²:n kokoinen. Sinne suuntasimme maanantaina ja pitkän matkan vuoksi lähdimme reissuun jo klo 07.00.

Valitsimme reitiksi maksullisen moottoritien Splitistä kohti Zagrebia. Matka kesti vajaa 3 tuntia ja kymmeneltä kävelimme jo kansallispuiston porteista sisälle. Moottoritiellä päristely on täällä yllättävän arvokasta, sillä vajaan 250 km matkasta joutui maksamaan 80 kunaa eli noin 10 euroa. Tästä huolimatta myös palasimme motaria pitkin, sillä päivälle kertyi mittaa muutenkin, kun muutaman tunnin vielä käveleskelimme puiston alueella.

 Alueella on pari taukopaikkaa, jossa on tarjolla ruokaa ja juomaa.

 Munkkikahvit hörppäsimme tässä ennen 20 min pituista venematkaa järven ylitse.

Lokakuussa alueella pääsee liikkumaan aika vaivatta,

 mutta juuri venematkan jälkeen saattaa jäädä lierihattuväen taakse jumiin hetkeksi.

 Huomasitko, että emme tälläkään kertaa

 maininneet mistä lierihattuporukka oli kotoisin?

Venematkan jälkeen tulimme järvialueiden ylemmälle osuudelle, jossa putoukset valuivat

komeasti kasvillisuuden peittämien jyrkänteiden yli.

Sisäänpääsy maksoi 110 kunaa/hlö eli vajaa 15 euroa, mutta Plitvicen alue oli sen arvoinen. Aurinko paistoi sinitaivaalta ja upeat, vihreät järvet ja putoukset pääsivät oikeuksiinsa.

Ylempien järvien aluella oli nyt tilaa kävellä eikä tarvinnut väistellä lierihattuisia

selfien ottajia. Luonnonrauha vallitsi.

Syksyä se tyrkkää hiljalleen tännekin

Lokakuisena maanantaina alueella pääsi liikkumaan kohtuullisen mukavasti. Alueella kuljetaan kapeahkoja polkuja tai vesien päällä olevia pitkospuita pitkin, joten edellä kulkevien ohittaminen ei ole aina vaivatonta. Suurten valokuvaamaan pysähtyvien turistiryhmien ohittaminen on varmasti kuumimpaan turistiaikaan kesällä usein täyttä tuskaa. Nyt oli mainio ajankohta vierailla Plitvicessä.

 Plitvice "suoritettu!! Kannatti ajaa 6 tuntia ja patikoida muutama tunti.