7.3.2014

Oahu ja Maui

 Arki on koittanut eikä työpaikoilla ole enää tarvinnut Hang Loosea heilutella.
 Tunnelma on muutenkin ollut pikkuriikkisen apeampi.

Havaiji teki meihin sen verran suuren vaikutuksen, että ensimmäisen kerran blogihistoriassamme palaamme matkaamme vielä kotoa käsin. Matkalla bloggaukset ovat usein illalla "äkkiä repäistyjä ja kuvat mukaan" ja nyt tuntui, että voisi yrittää kertoa saarista vähän enemmänkin. Tiedä sitten onnistummeko, mutta yritetään. Lisäksi jotkut ovat kyselleet  kumpi oli mukavampi saari tai kummalle menisitte mieluummin niin yritetään vastata näihinkin.

 Honolulussa voit erinomaisesti yhdistää kaupunki- ja rantaloman.
Kuvassa Waikiki Beach hotelleineen.

Vehreässä suurkaupungissa on puistoja, patsaita, kukkaistutuksia ja vokaalit arvossaan

19 päiväämme perillä jakautuivat näin: 6 päivää Oahulla Honolulussa, 6 päivää Mauin saarella auton kanssa ja lopuksi 7 päivää Oahulla auton kanssa. Olemme tuohon rytmitykseen yhä tyytyväisiä emmekä sitä muuttaisi. Jos joku pakottaisi muuttamaan jotain niin eka Honolulun osuudesta voisi siirtää yhden päivän Mauille. Mielestämme noin pitkä aika kannattaa jakaa useammalle saarelle kuin vain yhdelle. Meille kaksi saarta oli sopiva, mutta tapasimme matkalla myös ranskalaisen, joka oli samassa ajassa käynyt läpi Oahun, Mauin, Kauin ja Big Havaijin ja vaikutti tyytyväiseltä. Lennot saarten välillä ovat tosi lyhyitä, mutta ainahan lentokentällä aikaa kuluu tsekkauksiin ja turvatarkastuksiin. Lennot ovat periaatteessa edullisia, mutta jos sinulla ei ole amerikkalaista luottokorttia, joudut ostamaan liput esim. Supersaverin kautta ja silloin ne maksavat harmittavasti enemmän kuin suoraan Hawaiian Airlinesin sivuilta.

 Teimme tietoisen päätöksen, että tähän bloggaukseen emme laita lainkaan 
turkoosia vettä ja valkohiekkaisia rantoja. Voit halutessasi tulla katsomaan
 niitä meille ja tarjoamme sinulle kolmen tunnin kuvashown unelmarannoista.

Oahun saari oli ensimmäinen kohteemme, koska lentomme oli Honoluluun. Tutustuimme Oahulla hotellialueemme Waikikin lisäksi Honolulun Down Towniin, eteläisen Oahun eli South Shoren kohteisiin sekä Windward Siden ja pohjoisen Oahun eli North Shoren rantoihin. Honolulun kaupunkiin tutustuimme kävellen ja etelä- ja pohjoissaaren rannikkoreissut autoiltiin. Saarihan on aika pieni ja välimatkat ovat lyhyet. Honolulun kaupungissa liikenne on kuitenkin ruuhkaista ja myös maaseudulla aikaa tuhraantuu ajamiseen ja maisemien ihastelemiseen sen verran, että ei kannata suunnitella liian pitkiä päivämatkoja. Autoon kannattaa varata evästä mukaan, sillä on kiva pysähtyä jonnekin näköalapaikalle tai rannalle pitämään taukoa.

 Honolulussa suurkaupungista on näin pitkä matka rannalle.

Sekä eteläisen että pohjoisen Oahun ajoreiteillä maisemat ovat upeita. Hienoja rantoja, rehevän vihreitä poimuvuoria ja turkoosia vettä. Tiet ovat hyväkuntoisia ja liikenne sen verran verkkaista, että pysähdellä voi aina halutessaan. Lisäksi erityisen hienoille näköalapaikoille on usein tehty parkkipaikat, joihin on helppo pysähtyä maisemia katselemaan.

Opaskirjoista löytyy myös useita vaihtoehtoja patikointiin sekä pohjoisella että eteläisellä Oahulla. Me käväisimme parilla kukkulalla saaren maisemia ihastelemassa, mutta laakso- ja metsäpatikoinneille emme nyt oikein syttyneet. Varmasti ihan hienoja metsiä ja vesiputouksia, mutta jotenkin meistä tuntuu, että olemme nähneet tarpeeksi hienoja vesiputouksia esim. Alpeilla. Nämä ovat valintakysymyksiä ja kun kaikkea ei ehdi niin täytyy valita sillä hetkellä kiinnostavimmat.

 Jaaskarit viihtyivät Honolulussa

Seuraavassa Oahun parhaat kokemukset meille eikä välttämättä parhausjärjestyksessä:
  • Honolulun rento suurkaupunki, jossa on hienot uimarannat (esim. Waikiki Beach ja Ala Moana Beach)
  • eteläisellä reitillä Koko Head Crater, Makapuu Point ja Kailua Beach. Monien matkailijoiden suosikkikohteeseen Hanauma Bayhin emme tällä kertaa ehtineet, mutta valokuvatttua se kyllä tuli kauempaa.
  • pohjoinen reitti eli North Shore oli kokonaisuutena hieno ja ehkä vielä kauniimpi kuin eteläinen.
 Honolulun laitakaupunkia Tantalus Roadin näköalapaikalta kuvattuna. 
Taustalla näkyy hyvin Koko Head Crater, jonka huipulle patikoimme. 
Sieltäkin on hienoja kuvia, mutta emme laita niitä tähän, 
koska niissä näkyy turkoosia vettä ja valkohiekkaisia rantoja.
Mauin saari oli rauhallinen kokemus Honolulun jälkeen. Asuimme saaren osassa nimeltä Kihei, joka ei ollut oikeastaan kaupunki eikä kylä vaan laajalle levinnyt taajama-alue Mauin etelärannikolla. Varsinaista keskustaa ei ole vaan kilometri toisensa perään tasaisesti liikkeitä, kauppoja, ravintoloita, hotelleja ja paikallisasutusta. Saarelta löytyy kaupunkejakin esim. viihtyisän näköinen vanha pääkaupunki Lahaina tai arkisempi Kahului, jossa lentokenttäkin sijaitsee, mutta valitsimme Kihein sen sijainnin vuoksi. Tiesimme, että liikumme Mauilla autolla päivittäin ja esim. Lahainasta olisi ollut retkikohteisiimme selvästi pidemmät ajomatkat hitailla maanteillä kuin Kiheiltä. Pelkästään asuinkohteena Lahaina pienenä tiiviinä kaupunkina olisi voinut olla jopa parempi kuin Kihei, mutta yhteydet ratkaisivat. Erikoinen juttu oli, että Oahulla oli aivan mahdottomat määrät japanilaisia, mutta Mauilla emme nähneet heitä juuri lainkaan.

 Mauilla hienoa olivat ryhävalaat! Jos niitä ei hetkeen näkynyt,
 niin voi katsella läntisen Mauin vuoristoa aikansa kuluksi 
eikä siinäkään silmä sairastanut.

 Mauillakin meillä oli kaksi selkeää ajolenkkiä retkipäivillemme eli läntinen Maui, jossa mm. Lahaina sijaitsee ja pohjoinen rannikko, jossa kulkee Road to Hana. Lisäksi on Itäsaaren keskiosa, jossa sijaitsee Haleakala National Park tulivuorineen. Autoilu poikkesi Oahusta, sillä Road to Hana päättyy Kipahulun kylään ja siitä eteenpäin kulkee enintään jonkinlainen kärrytie. Rengasreittiä ei siis pysty käytännössä ajamaan. Samoin läntisellä Mauilla Lonely Planetin mukaan tie menee hyvin kapeaksi jyrkkine putouksineen, mutta tästä meillä ei ole omaa kokemusta. Kaveri on kyllä tien ajanut eikä pitänyt sitä mitenkään erityisen pahana. Joka tapauksessa Mauilla ajaminen on erilaista kuin Oahulla sikäli, että selkeitä rengasreittejä ei ole niin vaivatonta ajaa ja matka taittuu vielä hitaammin kuin Oahulla.

 Rantamaisemien vastapainoksi oli tällaista

Mauin parhaat palat meille on helppo nimetä: ryhävalaat, Haleakalan tulivuori ja Road to Hana. Ehkäpä vielä juuri tässä järjestyksessä. Mauilla myydään talvikuukausina joka puolella retkiä aluksille, jotka vievät ihmisiä ihastelemaan ryhävalaita. Retki kestää yleensä pari tuntia ja hintaan saa näkemistakuun, sillä niin paljon valaita lähivesissä uiskentelee. Oahulla muuten vastaavia retkiä markkinoitiin todella vähän, vaikka ryhävalaita sielläkin on. Mekin näimme niitä rannalta kymmeniä toisella Oahun jaksollamme. Haleakalan tulivuori oli unohtumaton kokemus ja olimme onnekkaita, kun pilviverho lopulta väistyi sen verran, että pääsimme näkemään kuunmaisemia.

 Haleakalalla olimme kuunmaisemissa. Tunti autoilua ja olimme
 Iao Valleyssa suhteellisen rehevän kasvillisuuden seassa.

Jos olisi pakko mennä vain toiselle saarelle tällä tiedolla niin kummalle? Vastaamme Oahu, joka on kokonaisuutena vähän monipuolisempi kuin Maui. Mauilla on ehkä reissun kaksi hienointa kokemusta ryhävalaat ja Haleakala, mutta Oahulla on kokonaisuutena enemmän ainakin meidän makuumme. Arvostamme mukavaa Honolulua ja sen kahta hyvää uimarantaa. Honolulussa voit viettää suurkaupunkilomaa ja rantalomaa mielestämme hienoissa puitteissa. Vain Kalakaua Avenue erottaa rannat ja rennon suurkaupungin. Ajoretket pohjoiseen ja etelään ovat selkeitä ja tiet hyväkuntoisia ja ne pystyy ajamaan ilman, että pitää tehdä u-käännös ja tulla samaa tietä takaisin. Molemmat reitit ovat täynnä upeita maisemia vuorineen ja tien vieressä on kauniita hiekkarantoja ja turkoosia vettä.

Chinaman's Hat on erikoisen näköinen saari Oahulla

Olitpa sitten Oahulla tai Mauilla niin luvassa on rentoa lomatunnelmaa.
 Hang Loose!
Autoilu saarilla on mukavaa, mutta matkoihin kannattaa
 varata vähän enemmän aikaa kuin Suomessa

Molemmat saaret olivat meille mieluisia lomakohteita. Aasiassa monessa paikassa harmittaa tietynlainen likaisuus (poislukien Singapore), Etelä-Amerikassa piti olla korostetun tarkkana omasta turvallisuudesta, mutta Havaijilla ei oikein tökkinyt mikään. Se on mukavaa, kun lomalla ei ärsytä mikään. Harvaan kohteeseen meille on jäänyt niin voimakas halu palata mahdollisimman pian uudelleen kuin Havaijille. Oikeastaan vain Alpeille ja lempikaupunkiimme Müncheniin ja molemmissa on ollut onni päästä käymään aika monta kertaa. Nyt se on Havaijin osalta viimeisen kerran Aloha ja Mahalo! Siis tältä talvelta...

 Havaijin saaret iskivät meihin tällä voimalla!



27.2.2014

Aloha Hawaii

How are you doing guys today? Tähän kysymykseen ei tarvitse enää huomenna vastata kuin korkeintaan lentokentällä aamulla. Lähes 3 viikon lomamme Havaijilla on ohitse ja edessä on reilun vuorokauden mittainen kotimatka. Pakkaustouhut ovat kuumimmillaan, mutta huitaisemme tässä vielä viimeiset kiireiset lopputerveiset.

 Lomamme on ohitse ja arki kutsuu.
 Mielestämme onnistuimme rentoutumaan hyvin.

Olimme valmistautuneet tähän matkaan ehkä paremmin kuin mihinkään aiempaan. Täällä käyneiden kavereidemme ja oman aktiivisuutemme vuoksi meillä oli aika hyvät tiedot mihin olimme tulossa. Havaiji yllätti meidät silti. Saaret rysäyttivät kertaheitolla käymiemme talvilomakohteidemme ykköseksi. Vastaavia matkailukokemuksia olemme saaneet vain kesäisin Alpeilta. Ennen matkaa lupasimme verrata puitteita suomalaisten eläkeläisten talvehtimispaikasta Kanarialla ja kanadalaisten ja jenkkieläkeläisten talvipaikasta täällä Havaijilla. 5-0 Havaijille eikä tämä tarkoita sitä tv-sarjaa eikä sitäkään, etteikö Kanarialla olisi ihan hienoa.

 Välillä pohdimme miten Honolulussa pitäisi pukeutua tai
 mitähän kantaa mukanaan, että joku ihmettelisi? Rento mesta!

Täällä on turkoosia vettä, valkohiekkaisia rantoja, upeita vihreitä vuoria ja rehevää sademetsää. Mahtava luonto. Honolulun suurkaupunki ja hienot uimarannat sen ydinkeskustassa ovat olleet meille mainio kokemus. Täällä on todella siistiä eikä kaduilla tarvitse kävellä tai uimarannoilla maata ihmisten heittämien tupakantumppien seassa kuten Suomessa.

Aston Waikiki Circle oli ensimmäinen hotellimme Honolulussa
 ja sen toiseksi ylimmästä kerroksesta oli mukavat maisemat!

Mikä on hintataso Havaijilla? Korkean hintatason Suomessa elämään joutuvalle ihmiselle ei missään muualla ole varmaan hätkähdyttävän kallista. Eihän juuri missään esim. ulkona syöminen ja juominen ole niin kallista kuin Suomessa. Ei ainakaan paikoissa, joissa me olemme matkustaneet ja tuo sama pätee tänne Havaijille. Lopullisessa laskussa tuleva vero ja täällä pakollinen tippi nostavat listahintoja hiukan. Jonkin verran olemme täällä shopanneet vaatteita eivätkä nekään ole kalliimpia kuin Suomessa. Jos tulet tänne ja lasket matkakassasi suunnilleen Suomen hintatason mukaan, niin mielestämme et ainakaan joudu pettymään. On täällä sitten pilvin pimein liikkeitä ja ravintoloita, joissa voit polttaa taaloja kuin nuotiossa, mutta käsittelimme aihetta nyt taviksen näkökulmasta. Hotellit sen sijaan ovat kohtuullisen arvokkaita ainakin näin kuumimpana matkustusaikana.

 Oli upeaa nähdä ryhävalaita ja etenkin niiden hyppyjä!

Haleakala oli myös unohtumaton kokemus

Eli, game is over. Aloha ja Mahalo. Näkemiin ja kiitos. Pölyn laskeuduttua (visalaskun saavuttua) tutkimme onko mahdollisuutta matkustaa mihinkään ennen kuin parin kuukauden päästä Valenciaan ja Alicanteen.

 Viimeiseksi K kävi kertomassa Duke Kahanamokulle, että ensi talven lomakohdetta päätettäessä ensimmäiseksi Skyscanneriin syötetään Helsinki-Honolulu-Helsinki.

Niin yksi asia meinasi vielä unohtua:

One more time. Hang Loose guys!




26.2.2014

Koko Head Crater Trail


 Hi guys! Welcome on top of the Koko Crater Trail.

Tiistaina suoritimme Koko Head Crater Trailin eli nousimme Koko Head-nimisen tulivuoren kraatterin huipulle tai reunalle, joka on noin 400 metrin korkeudessa. Oli sen verran erikoinen reitti upeine maisemineen, että se ansaitsee oman pienen bloggauksensa. Olimme autoreissulla taas ja meinasimme jättää jo Koko Head Craterin väliin, mutta onneksi emme niin tehneet. Amerikkalaiset tuntuvat kutsuvan jo autosta kauppaan kävelemistä "hike" tai "trail" ja tämäkin reitti oli lyhyt, mutta nyt kyllä lomailun veltostuttamat jalkamme saivat lyhyen ja rankahkon treenin.

 1048 porrasta ylipitkin ja korkein askelvälein saivat lomalaiset puuskuttamaan. 
Yli 30 asteen helle ja niskaan porottanut aurinko tosin helpotti hommaa. 
Reitti on vanha rautatien pohja, jonka tarkoitusta emme tiedä. Olemme joskus 
Alpeilla valittaneet turhista mutkista reitillä, mutta nyt ei sitä tarvinnut tehdä.

 Vastaantulijat sanoivat noustessamme, että kannattaa jaksaa huipulle saakka!

Hanauma Bay, joka tuntuu jäävän meiltä käymättä tällä reissulla.

Rannikkoa toiseen suuntaan ja etäisimpänä Makapuu Point,
 jossa myös "patikoimme" amerikkalaisittain.

Oahun vuoristoa

Huipulta näkyi hienosti eri asuinalueita

Alasmenoon kului enemmän aikaa kuin nousuun,
 kun piti varoa liukastumista hiekkaisilla ja kovilla askelmilla.

Matkalla on yksi ehkä noin 20 metrin pätkä, jossa vaaditaan vähän Alpeilta tuttua 
"trittsicherheitia" eli askeleen vakautta. Ei noiden ratapölkkyjen välistä varmaan
 mahdu putoamaan, mutta ei niiden päälle ole kiva jalat harallaan kaatuakaan.

Koko reissuun meni aikaa noin kaksi tuntia, joista yli tunnin ihailimme Oahun maisemia huipulta. Aivan mahtavat näköalat ja näimme jälleen paljon ryhävalaita! Hang Loose guys!





25.2.2014

On the road again!

 Sunnuntaina oli kuljettajamme lakisääteinen vapaapäivä. 
"Söör" rentoutui puolen tunnin mittaisella avantouinnilla Ala Moanan rannassa.

 Aamureippailun jälkeen lounas japanilaisella ruokatorilla 
Ala Moanan ostoskeskuksessa. Ruokapaikan valintaan 
ei muuten vaikuttanut lainkaan,  että tuopillinen Budweiseria 
maksoi 1 dollarin! Kiitos taaskin Liedon Senseimme vinkistä!

 Life is like a box of chocolates. 
You never know what you're gonna get.
 - Forrest Gump - 

Toisen Honolulun jaksomme hotelli on Aqua Aloha Surf Hotel, joka sijaitsee myös Waikikilla, mutta ei ihan rannassa. Tämä on perushotelli mukavan kokoisella huoneella 15. kerroksessa ja tiesimme saavamme ihan basicia, kun varasimme tämän syksyllä. Nauroimme, että olemme tulleet hotellille kalliiksi asiakkaiksi ja vaihdetusta nettiyhteydestä kerroimme jo aiemmin.

Maanantaina palasimme taas autoilemaan näihin maisemiin.
 Welcome to North Shore guys!

 Pohjoisen Oahun reissulla näimme upeita vuoria
 
K heräsi yöllä ihmettelemään, miksi helikopteri pörrää koko ajan juuri meidän hotellimme yläpuolella? Tarkempi tutkimus osoitti, että kyseessä ei ollut helikopteri vaan huoneemme ilmastointilaite. No, olemme tottuneet siihen, että ilmastointilaitteet tuntuvat äänekkäiltä etenkin yöllä. Parisataa grammaa silikonia eli uimiseen tarkoitettua korvakittiä molempiin korviin alentaa merkittävästi kuulotasoa ja takaa rauhalliset unet. Sunnuntaiaamuna kuitenkin ilmastointi lakkasi kokonaan ja taas respaan. Nyt meille on vaihdettu huoneeseemme nettikaapelit, modeemi ja koko ilmastointisysteemi. Oikeastaan tuo keittonurkkauksen ovikin vähän repsottaa ja jääkaappi voisi olla eri värinen.Verhot voisivat olla valkoiset ja kokolattiamaton voisi vaihtaa parkettiin. Tämän huoneen seuraava asiakas on meille yhden rantabaarikierroksen velkaa.


Olisiko mukava autoillla näissä maisemissa? Eihän tuo Suomen helmikuuta voita,
 mutta toiseksi parhaana vaihtoehtona.

Banzai Pipelinellä on pohjoisen hurjimmat aallot. Tänään siellä ei ollut kuin pari surffaria.

 Waimea Beachilla sentään muutama bodysurffari uskaltautui veteen.
 Hurjat aallot.

Turtle Baylla olimme pettyneitä, kun emme nähneet merikilpikonnia.
Sunnuntain vapaapäivän jälkeen palasimme maanantaiaamuna sorvin ääreen. On the road again eli aamulla ennen kasia "Söör" starttasi automme ja suunta oli kohti Oahun saaren pohjoisosaa. Honolulu on lukemamme mukaan Amerikan ruuhkaisimpia kaupunkeja ja se on helppo uskoa. Ruuhkat ovat ihan mahdottomia etenkin kaupunkia ympäröivillä pääväylillä, joiden varsilla näkyy olevan tietöitä. Jotenkin se homma vaan toimii ja aamullakin olimme puolessa tunnissa ulkona kaupungista  hyvin vetävillä saaren eri osia yhdistävillä yhdysteillä. Kaverille annetaan tilaa ja peukalo/pikkusormi-Hang Loose merkit vilkkuvat kiitokseksi. Sormikankea K:kin on vertynyt viikossa ja Hang Loosea lähtee vaivatta eteen, taakse ja sivulle. Hang Loose guys!

 Mitä sitten tapahtuikaan? Kaverit tulivat rannalle. Paikalla oli vapaaehtoistyöntekijä, joka kertoi, että etummainen hemmo on Brutus, joka on 45-vuotias. Brutus painaa noin 90 kg ja ilmestyy paikallisista merikilppareista aktiivisimmin rannalle eli noin 60 % varmuudella päivittäin. Takana olevaa nuorempaa ja pienempää jantteria oppaat eivät ehtineet vielä tunnistaa, kun jatkoime matkaa.

Kilppareiden jälkeen ajoimme Haleiwan kaupunkiin.
 Jane kävi kokeilemassa uutta surffilautaansa.
 Aiomme tuoda sen Suomeen koneessa käsimatkatavaroissa.

Paluumatkalla Honoluluun ihailimme ananasplantaaseja ja Oahun vuoria. Pysähdyimme Dolen Visitors Centeriin syömään kohtuullisen makean jäätelön.

Saaren pohjoisreitti oli pituudeltaan reilu 130km, mutta noin 7 tuntia siihen taas tuhrautui. Hienoja maisemia ja kuvauksellisia paikkoja toisensa perään ja pysähtelimme vähän väliä maisemia ihastelemaan. Turkoosia vettä, valkohiekkaisia rantoja ja upeita vihreitä vuoria. Tätä on Mauin lisäksi myös Oahu! Honolulun ulkopuolella liikenne on verkkaista ja voit hyvin pysähtyä ihastelemaan maisemaa ja pysäköidä auton tien sivuun. Ihan kuin maaseudulla ajelisi ja niin tehtiinkin.

 Honolulun ruuhkaa.
 "Söör" oli sunnuntain vapaapäivänsä ansainnut.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Tantalus Roadin näköalapaikalle,
 josta aukeaa huimat maisemat Honoluluun. Diamond Head kaupungin taustalla.

Hip Hurraa! Tälle matkalle saimme myös toivomaamme seuraa! 
Eka Honolulun viikolta tuttu Barbara seuraa blogiamme ja pyysi kyytiä 
pohjoisen Oahun reissulle. Mehän erosimme "no hard feelings",
 joten suostuimme sillä ehdolla, että hän näyttää iloista  ilmettä 
ja matkustaa turvavöissä kuten muutkin.

23.2.2014

Do you really want such a small car, Sir?

Lomamme toisella Honolulun osalla emme asu enää
 Waikiki Beachin rannassa. Aqua Aloha Surf hotellista on matkaa rantaan 500m.
 Ei näissäkään aamukävelypuitteissa ole suurta valittamista.

Ensimmäistä kertaa tällä lomalla olemme saaneet kunnolla toimivan nettiyhteyden hotellihuoneeseemme. Eilen illalla paikallinen sähköputkimies koputti huoneemme ovea ja vaihtoi kaapelit ja modeemin ja sen jälkeen olemme olleet yhteydessä ulkomaailmaan. Kolmen viikon reissulla nettiyhteys on välttämätön nykyään ja tässä hotellissa se ei aiemmin toiminut lainkaan. Valitimme aina respan ohi mennessämme ja ilmeisesti he kyllästyivät meihin ja soittivat Honolulun jimcarreyn töihin.

 Perjantain ajoreissumme käynnistyi näistä maisemista.
Koko Crater.

Lauantaina autoilimme Oahun saaren etelärannikolla. Päivä oli välillä aurinkoinen ja välillä pilvinen, mutta maisemat olivat komeita. Mauilla meillä oli muutama pilvinen päivä, mutta samana aikana Oahulla on satanut kovasti, joten olemme olleet täältä pois hyvään aikaan. Täällä on ollut selvästi kuumempaa kuin etukäteen ajattelimme. Luulimme päivälämpötilojen olevan reilun 20 astetta, mutta siihen on tullut 10 astetta lisää. Emme valita.

Pysähdys- ja valokuvauspaikkoja on muutaman kilometrin välein


Uimaankin pääsee, jos kuski kuumenee liikaa vaikkapa tässä Sandy Beachilla

 Seitsemän tunnin reissuun mahtui autoilua, kävelyä ja auringonottoa hienoilla rannoilla. Oahun eteläreitti on saaren suosituin ja komeimmilla paikoilla oli väkeä ruuhkaksi saakka. Yksi suosituimmista kohteista on suojaisa Hanauma Bay-niminen lahti. Sinne oli jo aamulla yhdeksän (!) aikaan niin pitkä auto- ja turistijono, että ohitimme paikan tällä kertaa. Aiomme tehdä sinne ehkä ihan oman retkensä ja lähteä aiemmin.

Makapuu Pointilla löimme auton parkkiin ja kävelimme 45 min näköalapaikalle, josta oli tällaiset maisemat Oahun rannikolle. Mitä sanoisi Jorma Uotinen....EI PAHA!

Majakan lisäksi saimme bongata valaita! Niitä on Oahunkin rantavesissä. 
Saldo: kymmenkunta ryhävalasta ja neljä upeaa hyppyä! 
Luulimme jo valaiden menneen hyppylakkoon, kun emme pariin päivään nähneet niiden hyppivän.

Lensimme Honoluluun Mauilta torstaina. Lento kesti 25 minuuttia, joten hätäisesti ehti henkilökunta tarjota mehut ennen kuin nousun jälkeen aloitimme laskeutumisen. Otimme lentokentältä vuokra-auton ja bussimatkalla Dollar-autovuokraamoon saimme taas aihetta hymyyn. Hyperaktiivinen ja puhelias bussikuskimme oli kotoisin Filippiineiltä, mutta oli asunut 32 vuotta Havaijilla, koska piti tätä mukavana paikkana. Hän sijoitti meidät "First Classiin" ihan viereensä. Ja loi paheksuvan katseen K:iin, joka suomalaiskansalliseen tyyliin aikoi istahtaa yhtä penkkiä kauemmas. Onneksi K ymmärsi yskän ja siirtyi piikkipaikalle ja otti keskustelutyyliin etunojan. Joskus täytyy meidän venyä paikalliseen tapaan sopeutuessamme.

Oahun rantamaisemaa

Ajaessaan (puolet matkasta kasvot taakse matkustajiin päin) kaveri otti kaikki mukaan keskusteluun ja lähes esitteli ihmiset toisilleen. Bussissa oli kaksi muuta matkustajaa lisäksemme ja he olivat lentäneet Los Angelesista "in first class" ja majoittuvat "in a private residence". Danny de Viton näköinen kaveri kyseli kuultuaan kotimaamme, että "are you hockey fans, guys", mutta ilmoitimme ettemme oikeastaan ole. Ei haitannut, " have a good time, guys"!

  Puolentoista tunnin Makapuu Pointin kävelyn ja valaiden bongailun jälkeen rentouduimme kuvassa näkyvällä Makapuu Beachilla. Uimaan ei menty, koska siellä on niin vaaralliset rantatyrskyt, että rantaa suositellaan vain kokeneimmille bodysurffareille.

Näkymä Makapuulta Honoluluun päin. Hienoa rannikkoa ja Koko Head Crater hallitsevana. Meinasimme kävellä sen huipulle, mutta valitsimme väärän parkkipaikan. Kuultuamme, että joutuisimme kävelemään tasamaata puutarhassa palasimme autollemme ja jatkoimme matkaa.

 Täällä on oikeasti tuon väristä vettä ja tuollaisia rantoja.
 Vastaavaa olemme nähneet vain Barbadoksella.

 Hienoa Oahun maisemaa

Pakko laittaa yksityiset erityisterveiset Lietoon. Osuimme aivan sattumalta Tripadvisorin ykköspaikkaan Waimanolossa. Mainiot fish tacot! Maksoivatkin peräti 4 dollaria kappale.
 Lomakassa kiittää!

Autovuokraamossa hymyilimme myös, kun virkailija kysyi K:lta, että "Do you really want a small car, sir"? Olisi kuulemma ollut isompiakin vapaana, mutta otimme varaamaamme kokoluokkaa. Pienihän se on, vain seitsemän henkeä vetävä, mutta yritämme sillä tämän viikon pärjätä. Jäimme myös pohtimaan automme nähtyämme, että mikähän se isompi auto olisi ollut?

 Hang Loose guys! Pienessä "Söörin" kuljettamassa autossa olisi
 pari penkkiriviä tyhjänä kuskin ja kartturin takana. Kuudelle mukavalle hepulle olisi tilaa,
 jos Oahun maisemat kiinnostavat tulevina päivänä. Keep in touch!

 Lauantaiaamuna autoilimme Pearl Harboriin. 7.12.1941 Japani
 hyökkäsi tänne ja iskussa kuoli yli 2000 amerikkalaista merisotilasta.

Kevensimme tunnelmaa jatkamalla ostosparatiisiin nimeltä Waikele Premium Outlets

Olemme joskus aiemminkin blogissa ihastelleet japanilaisten valokuvausintoa ja poseerausta. Iltapäivällä ehdimme vielä Waikiki Beachille todistamaan tyttöporukan hauskanpitoa.