Hyvää Uutta Vuotta! Taas!

 Singapore on saanut nimensä leijonasta "singha".

Merlion on kaupungin tunnuseläin. Puoliksi leijona ja puoliksi kala.

Ei, kalenterimme lehdet on kyllä käännetty ja helmikuuta näyttää. Sen sijaan olemme viettäneet Singaporessa kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan kolme viimeistä päivää. Singaporen asukkaista suurin osa on kiinalaisia ja katukuvassa näkyi, että valtaosa kaupungin asukkaista oli lomalla. Chinatown oli hiljainen ja paljon kiinalaisten liikkeitä oli suljettuina. Vuosi 2013 on kiinalaisen ajanlaskun mukaan Käärmeen vuosi. Lukemamme mukaan Käärmeen vuonna kannattaa mm. ennemmin laittaa rahaa säästöön kuin tuhlata sitä ja bisneskumppanin tai aviopuolison valinnassa pitää olla vielä tarkempi kuin muulloin. Kuten huomaatte niin mandariinikiinan alkeiskurssit eivät ole menneet meillä hukkaan.

 Chinatownin kuhinaa

Loma on sujunut tähän saakka mainiosti. Singaporen hotellissamme emme ottaneet maksullista nettiyhteyttä käyttöön, mutta nyt täällä Malesiassa hotelli tarjoaa 24 tuntia ilmaista nettiaikaa. Fyysisesti olemme jo siirtyneet Malesian Penangille, mutta bloggaus kertoo vielä Singaporesta missä vietimme neljä päivää.

Kiinalaista uuden vuoden juhlintaa ja Singaporen pilvenpiirtäjät taustalla.

 Kuvattu muuten Singaporen F1-kisojen katsomosta.

 Little Indiassa taloyhtiön säännöt ilmeisesti kieltävät

 kuivattamasta pyykkiä sisällä asunnossa.

 Little India

Little India

Singapore oli siisti paikka - ihan kirjaimellisesti. Kadulle heiteltyjen tupakantumppien luvatusta maasta kun saapuu, niin julkisten paikkojen siisteys on Singaporessa ihan silmiin pistävää. Metrossa syöminen ja juominen on kielletty 500 Singaporen dollarin eli noin 300 euron sakon uhalla. Aamulla matkustimme metrolla lentokentälle ja huomasimme, että jollakin oli pettänyt aamiaslatten korkki ja kahvia oli loiskahtanut vaunun lattialle. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin astui siivooja ilmeisesti esimiehensä kanssa ja lattia mopattiin puhtaaksi yhden pysäkinvälin aikana. Niin se homma toimii.

 Muslimien mailla eli Kampong Glam

Liikuimme Singaporessa kolme kokonaista päivää jalkaisin, metrolla ja takseillakin. Yhtään graffitia tai muuten töhrittyä seinää emme ole nähneet koko aikana. Ilmeisesti singaporelaiset eivät ole niin taiteellista kansaa kuin vaikkapa suomalaiset tai sitten he toteuttavat itseään jotenkin eri tavalla. Tai sitten 24 raipaniskun uhka on tarpeeksi pelottava.

 Marina Bay Sands on reppureissaajan perushostelli.

 "Surffilaudalla" on kuulemma yksi maailman hienoimmista uima-altaista.

 Käymme tarkastamassa, kun palaamme Singaporeen.

 Valkoinen erikoinen rakennus etuoikealla on Singaporen taidemuseo.

 Valot syttyvät pilvenpiirtäjiin

Singapore on aivan pirun kallis tai sitten halpa. Tämä on kaupunki, jossa kannattaa katsoa missä esim. syö ja juo, jos raha merkitsee jotain. Bisnesalueen autoja, liikkeitä ja rakennuksia katsellessa tosin näyttää, että kaupungissa on paljon ihmisiä, joille ilmeisesti mikään ei ole kallista. Lamborghinit, Bentleyt, Ferrarit hurahtelevat muiden säkenöiväksi vahattujen laatuautojen joukossa. Alkoholi on aikuisten oikeasti kallista. Esim. Alkossa noin 7 euroa maksava chileläinen punervo maksoi Singaporen kaupassa n. 27 euroa. No, ei sitä helteessä kukaan punervoa kaipaakaan, mutta ihan rapsakka hintahan tuo on peruspunaviinistä.

 

  Näkymä hotelliltamme Singapore-joelle ja taustalla Clarke Quayn rakennuksia

Setelirahat tuntuvat olevan arvossaan ihan fyysisestikin. Emme ole aiemmin missään koskaan nähneet näin puhtaita, kiiltäviä ja rypyttömiä setelirahoja kuin Singaporessa. Singaporessa on varmaan kiellettyä sulloa setelirahaa esim. farkkujen etutaskuun. Tai sitten täällä uusitaan koko setelikanta viikottain.

Tässä hawkercenterin kojussa grillataan...

Taviksen pelastus ovat hawkercenterit eli ruokatorit. Aivan mahtavia paikkoja! Ruoka on todella maukasta ja se valmistetaan juuri siinä silmien edessä. Annoshinta pyörii 3 - 6 Singaporen dollarin tasolla eli noin 2 - 4 euroa per annos. Olutkin maksaa vähemmän kuin Suomesssa, joten peruslähtökohdat ovat kunnossa. Näillä toreilla ruokailimme kavereidemme kanssa kolme neljä kertaa päivässä, joten emme ihan turhaan luvanneet panostaa tällä matkalla ruokailuun. Lisäksi monet muutkin baarit tarjoavat helpotusta meille köyhille ja alkuiltojen "happy hour-ajat" ovat suosittuja.

...Prawn-vartaita valkosipulisoijalla maustettuna. Aivan käsittämättömän herkullisia.

 Kohottavat mielialaa ja kolesteroliarvoja.

 Vaaksan mittainen grillattu katkis maksaa noin 1,20 euroa.

Meillä oli tosiaan ilo saada kavereistamme seuraa ensimmäisiksi Singaporen päiviksi. Samat kiinnostuksen kohteet takasivat, että viihdyimme hyvin ja teemana oli: "KOKO Singapore tutuksi kolmessa päivässä". Aamupäivällä vähän huilattiin uima-altaalla, mutta lopun päivää jalat saivat kyytiä ja kaupunki tuli tutuksi. Kiitos vielä kaverit ja yritämme nyt sitten pärjätä lopun aikaa keskenämme.

 Iso M ja Pikku A bongasivat meille mahtavan japanilaisen ruokapaikan.

 Olemme muuten syöneet aina puikoilla.

 K:n puikkotekniikasta voisi todeta, että on hyvä,

 kun on pitkä loma ja kuuma ilma.

Olemme todistettavasti nähneet tiikereitä muuallakin kuin oluttölkin kyljessä

Tiistaina meillä oli todellinen eläintarhapäivä, kun kävimme sekä päiväeläintarhassa että Night Safarilla. Singaporen eläintarha on lukemamme mukaan yksi maailman upeimmista ja hienohan se olikin. Eläimet eivät ole häkeissä vaan alue on rakennettu siten, että ne saavat kierrellä luonnossa ilman häkkejä. Lisäksi eläimet tuntuivat olevan aktiivisia ja ne liikkuivat kuin esittäytyäkseen. Hieno paikka! Night Safarilla olimme ihan tyytyväisiä, että meitä ja yllättävän isoja ja vahvoja täplähyeenoja erotti jonkinlainen rotko. Olivatpa kyllä pirullisen näköisiä petoja. Oli muuten aivan mahdottoman kostean kuuma yöllä sademetsässä! Ei mikään ihme, että Tarzan chillaili tiettävästi enimmät ajat ihan vaan pelkissä uikkareissa, kun ainakin cityshortsit ja kauluspaita olivat ihan märkiä parin minuutin kävelyn jälkeen.

Eputhan taitaa laulaa, että Suomi on sarvikuonojen maa,

 mutta löytyy niitä Singaporen eläintarhastakin

Seuraava tarina menee "reissussa sattuu ja tapahtuu" osastolle. Tänään aamulla olimme Singaporen lentokentällä buukkaamassa itseämme Air Asian lennolle tänne Penangille. Jonoa valittaessa tapahtui se perinteinen " ISO VIRHE". Onnistuimme tunkemaan itsemme juuri siihen jonoon, jossa oli edessämme noin kymmenhenkinen italialaisseurue. Seurueen ensimmäisten italialaisten päästyä tiskille alkoivat ongelmat. Yllätys yllätys! Air Asian lennoille saa ottaa maksutta 15kg matkatavaraa ja ilmeisesti kaikilla oli matkalaukuissaan tavaraa noin 20kg. Ei tarvinnut osata italiaa, jotta ymmärsi ongelman ytimen ja italialainen herrasmies edessämme kertoi sen kyllä myös italianenglanniksi koko takana odottaneelle matkustajajoukolle.. Kukaan ei halunnut maksaa 20 Singaporen dollaria ylipainosta ja sitten se show vasta alkoi.

Singaporen Suomalainen Kävelyseura

Seuraa siis italialainen arvoitus: Jos kymmenhenkisellä seurueella on 10 matkalaukkua, joiden yhteispaino on vaikkapa tasan 200kg niin miten saman tavaramäärän saisi jaettua niin, että yhdenkään matkalaukun paino ei ylitä 15 kiloa? Sen verran ahkerasti saapasmaan edustajat vaihtoivat keskenään vaatteita ym. tavaroita laukusta toiseen, että epäilemme heidän tietävän vastauksen. Suomalaisen koulutuksen saaneelle ratkaisu ei aukea. Ensimmäisen 20 minuuttia jaksoimme hiukan huvittuneesti hymyillä ja katsella italialaista vaate-esittelyä, mutta sitten tuli jo kiire Malesiaan ja vaihdoimme jonoa. Nyt rauhassa mietittyämme olemme tulleet siihen tulokseen, että italialaiset tuotteet ovat eri laukuissa eri painoisia. Meillä olisi muuten ollut molempien rinkassa noin 8kg tyhjää tilaa vuokrattavana, mutta olimme matkalla eri kohteisiin. Onneksi.

Singapore ja Malesian Penang

 Kotikaupungistamme 9400 km:n päähän Singaporeen

Reilu kuukausi on vierähtänyt paluustamme ihanalta Barbadokselta eikä tällä välillä täällä ole tarvinnut aurinkorasvaa tai -laseja. Suojautua on pitänyt ainoastaan pakkasviimalta ja vaakasuorassa lentäviltä lumihiutaleilta. Myöskään kirkkaaseen päivänvaloon ei ole päässyt kyllästymään. Parempaa on kuitenkin luvassa ja reissumme Aasian  Singaporeen ja Malesiaan on ovella.

Pienehkö kaupunkivaltio Singapore Malakan niemimaan kärjessä oli ollut jo kauan jonotus- tai odotuslistallamme sellaisena kohteena, jonne joskus pitäisi päästä. Viime kesänä sitten kysyntä ja lentohinta kohtasivat ja nyt lennämme Helsingistä Singaporen hienolle Changin lentokentälle Finnairin suoralla reittilennolla. Singapore on tietojemme mukaan valtio täynnä sääntöjä ja kieltoja, mutta uskomme pärjäävämme siellä. Lupaamme unohtaa suomalaiset tavat ja olla heittelemättä jalkakäytäville tupakantumppeja, purkkaa, muuta roskaa emmekä sylje kadulle tai jätä sinne muitakaan ihmisen eritteitä. Niistä kuulemma seuraa todella tuntuvat sakot. Purukumia ei saa edes tuoda maahan. Siellä on oikea meininki. Tulemme viihtymään.
 
Olemme reissussa tällä kertaa reilut pari viikkoa ja niin pitkäksi ajaksi pelkästään Singapore olisi ollut ehkä liian pieni paikka. Pohdinnan jälkeen päädyimme matkustamaan Malesiaan  Penangin saarelle, joka sijaitsee niemimaan luoteisosassa. Penangin saaren yhdistää mantereeseen 13 km pitkä silta, joka saattaa kyllä jäädä ylittämättä, koska lentokenttä sijaitsee itse saarella. Singaporesta Penangille ja takaisin lennämme Air Asia-nimisen firman koneilla. Olemme olleet Malesiassa aiemmin muutama vuosi sitten pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ja Langkawilla. Niistä kohteista meille ainakin jäi ihan hyviä kokemuksia. Hiukan niin kuin Thaimaassa, mutta paljon rauhallisempaa turismin puolesta.

Singaporesta lennähtää noin tunnissa Penangille 600 km:n päähän

Matkaa suunnitellessa kulmakarvoja nostatteli jonkin aikaa Singaporen hotellien hintataso. Ei mikään ihme, kun vastikään julkaistussa tutkimuksessa Singapore taisi päästä maailman kymmenen kalleimman kaupungin listalle. Emme ole tosin varmoja mitä kaikkea tuossa tutkimuksessa oli mukaan otettu hintatasoa määriteltäessä. Suhteellisen arvokkaiden hotelliöiden vastapainoksi muu normaali turistina eläminen on käsittääksemme ihan asiallisen hintaista. Etenkin ruokailu on kuulemma hyvinkin halpaa ja Singaporea kutsutaankin Aasian ruokapääkaupungiksi, jossa mm. kaikki etniset keittiöt ovat laajalti edustettuina. Aiomme panostaa siis tällä matkalla ruokailuun. Hauska sattuma oli, että samaan aikaan Singaporeen matkustaa kaveripariskuntamme täältä Suomesta ja lennot oli ostettu aivan täysin toisistamme tietämättä. He ovat jo nyt perillä ja Singaporen alkupäiville meille on seuraa tiedossa.

Virtuaalinen näkymä Singapore-joen varrelta etelään

Muutamia maamerkkejä lännestä päin katsottuna

Ajallisesti matka rakentuu suunnilleen niin, että Sporessa tulee oltua 8 vrk ja Malesiassa 6 vrk. Singaporen ensimmäinen hotellimme Swissotel Merchant Court ei  sisällytä hintaansa nettiyhteyttä, mikä on paikallisille hotelleille yleistä,  joten bloggauksia tulee satunnaiseen, mutta takuuvarmaan tahtiin. Tehtaan takuu. Nykyään muuten ei kovin monessa paikassa enää törmää tosiasiaan, että hotellihintaan ei kuulu nettiyhteys. Olemme omatoimimatkalla ja senkin vuoksi tarvitsemme välillä  yhteyttä ulkomaailmaan, joten yhteyksien salliessa täydentelemme blogiamme ja tarkastamme kotoisen Suomen lumitilanteen. Siis seuraavan kerran linjat aukeavat meidän toimestamme toivottavasti Singaporesta!

No olipa ihan unohtua...Hei IsoM ja PikkuA siellä Singaporessa! Sellaaaasta vaan, että ollaan perillä hotlalla sitten pyhäiltana. Pitkä matka + kuuma + loman alku. Arvostaisimme varmaan raikasta vastaanottoa...You know!

Tulkkausvirhe vai kulttuurieroja?

Joululomamme Barbadoksella vetelee viimeisiään, valitettavasti. Mielestämme olemme onnistuneet aika mukavasti rentoutumaan tällä saarella, joka on siihen omiaan. Aivan mainion rennon letkeä meininki. Niska/hartiaseudun pahimmat jännitystilat on laukaistu reggaen nyökyttelyn tahdissa ja on saanut nauraa paljon. Lomaa parhaimmillaan. Tuttu kotomainen synkkä jurotus on kuitenkin jo parin päivän päässä ja viimeistään bussimatkalla lentokentältä kotiin palaamme taas talviseen ja pimeimpään arkeen. Ihan odotamme Vainion Liikenteen bussikuskin monotonista kuulutusta seuraavasta pysäkistä talven pimeydessä: "Vanha Hautausmaa".

"Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen"? Sitä kysyi jo Jope Ruonansuu.

 Se on nyt sitten perusteellisesti tutkittu.

 Oikea vastaus on parikymmentä  sekä kuskin parhaat kaverit.

Barbados eroaa mielestämme esim. käymistämme Thaimaan kohteissa siinä, että täällä on suoraan sanottuna hauskempaa. Paikalliset elävät rentoa elämää muiden mukana eivätkä tunnu olevan ainoastaan palvelemassa turisteja. Elintaso on täällä Karibian alueen huippua ja sen vuoksi hintataso on tietysti ihan eri luokkaa kuin Thaimaassa. Meidän iltaruokailumme ovat maksaneet suunnilleen noin 25-40 Barbadoksen dollaria per henkilö eli noin 9,5 - 15 euroa. Välipalaa ja snäkäriä saa halvemmalla.

Uuden vuoden illallinen kahdelle hengelle. Pari wrappia ranskalaisilla ja tueksi

 grillatut vihannekset ja makaroonilaatikko. Hinta mikrobanksien kanssa noin 30 euroa.

Ruoka on ollut täällä kauttaaltaan hyvää ja jopa herkullista. Kalaa olemme syöneet paljon. Sitten on tietysti niitä paikkoja, joissa ruoka maksaa sen verran, että kiharimmatkin rastat suorenevat hetkessä. Vaatteita emme ole juuri shopanneet, mutta ne maksavat saman verran kuin Suomessa. Legginsien hinta on liikesalaisuus emmekä voi sitä paljastaa. Mikrokokoinen (275ml) Banks-olut maksaa baarissa 5 dollaria eli hiukan alle pari euroa.

Matkalla Silver Sands -rannalle ohitettiin South Pointin majakka.

Rantapyyhkeelleen saattaa joskus saada yllättävän märän ja hiekkaisen kaverin.

Uuden vuoden aattona lähdimme aamulla katamaraaniristeilylle. Normiristeily, jossa sukellettiin merikilpikonnien kanssa, syötiin lounasta ja juotiin pari litraa suolaista merivettä per henkilö snorklatessa. Mereen jäi silti tarpeeksi vettä.

 Tuollaisella katamaraanilla menimme

 Is that really a Sea Turtle?

 Rannan tuntumassa huilanneelle surffarille RESPECTIÄ!

Mukava reissu ja juttelimme erään englantilaisen pariskunnan kanssa, jotka ovat omistaneet pitkään lomaosakkeen täällä. Kertoivat, että yhden kerran he olivat viettäneet lomansa Barbadoksen länsirannalla, mutta todenneet että etelärannikolla on "enemmän luonnetta" ja olivat hankkineet lomaosakkeen Rockleyn rannan tuntumasta. Vastaa myös meidän käsitystämme, sillä täällä on enemmän paikallista meininkiä kuin länsirannan hotellikeskittymissä.

Nähtiin muuten merikilpikonniakin. Pari silloin, kun snorklasimme ja joimme merivettä sekä yhden bongasimme meren pinnalta paluumatkalla ihan itseksemme. Eikä muuten johtunut aluksen rommitarjoilusta, joka sekin oli kyllä ihan kiitettävää tasoa! Tiami-yhtiön katamaraani oli uusi ja huippuhieno. Oleskelutilaa löytyi ulkokansilta, ja sisältä. Lounastarjoilu oli maistuva ja runsas.

 Uuden vuoden aattoiltana rannaltamme laskettiin liikenteeseen 200 merikilpikonnan poikasta. Kuulemamme mukaan vain 10 prosenttia niistä pääsee kiinni elämän laitaan.

Uuden vuoden iltana täällä oli tietysti kovat juhlat. Jaksoimme jopa katsoa ilotulituksen, mutta sen jälkeen Turtlejen kanssa sukeltelu aiemmin päivällä alkoi väsyttää ja peti kutsui. Väki laimasi ja porukka oli pukeutunut bling-bling tyyliin. Oli panostettu iltaan. Taas saimme yhden hymyilyn aiheen, kun joku paikallinen rastafari tuli ihan innoissaan kättelemään K:ta ja kertoi nähneeensä K:n jo kolme kertaa saman päivän aikana! Käsipäivät lopsittiin ja Respectiä vakuutettiin. Taidamme liikkua paljon? Mitähän perusturkulainen tuumaa, jos menemme ilmoittamaan hänelle, että olemme muuten nähneet sinut tänään jo kolmesti?

Mitä otsikko tarkoittaa? Yllä olevan kyltin bongasimme yhdestä rantabaarista. Varmuudella supisuomalainen sananlasku "Räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjän naurajasta" on matkalla Karibialle muuttunut yllä näkyvään muotoon. Onko kyseessä tulkkausvirhe täällä päässä vai häivähdyksenomainen ero kulttuureissa? Bloggauksemme ihanalta Barbadoksen saarelta päätyvät tähän. Seuraavaksi matkaamme itään Singaporeen ja Malesiaan ja se on varmasti ainakin taas erilainen reissu.

The Jaaskarit has left the Island!

Aurinkoisia päiviä

Loma jatkuu loistavan sään vallitessa. Aurinko lämmittää, tuuli viilentää ja muutama nopea sadekuuro tuo elämään jännitystä. Unohtuu nimittäin aina se kameran suojapussi kämpille, kun jostain kirkkaan taivaan lomasta pirauttaa pikaisen kuuron. Tähän asti on selvitty aina jonnekin katon alle, mutta sitten kun blogissa ei enää näy kuvia, tiedätte että huonosti kävi. Tuppaa vaan tekstiä.

Bussin ikkunasta näpättyjä

Hieman tässä on yritetty lomalaisten tunnolliseen tapaan selvittää, mitä kaikkea täällä olisi nähtävää. Ja olisi kai vaikka mitä. Koska kiinnostavinta on nähdä luonnonkauniita maisemia, menimme tarkastamaan saaren itärannikolla sijaitsevan Bathsheban. Atlantin aallokossa muotoilunsa saaneet kallionlohkareet sekä lakkaamaton aaltojen vyöry pitkille hiekkarannoille on tämän paikan viehätyksen ydin. Koska aallot ovat usein liian hillittömiä normaaliuimareille, ovat ne tietysti edistyneiden surffaajien mieleen.

Bathsheban rantaa

Bathsheban ranta on saanut raamatullisen nimensä kylpevän naisen mukaan, jonka kuningas Daavid vietteli. Rannan kuohujen perusteella Bathsheban kylpy oli vaahtokylpy. Kävelimme rantaa pitkin yli pienen kivisen niemekkeen ja saavuimme Cattlewashin rannalle. Täällä on siis pesty kuningattaren sijasta karjaa...

 Aaltojen moukaroimat kivet uhmaavat tyrskyjä.

Ostimme muuten pienen merenrantatalon Barbadokselta.

 Air conditioned and for rent! Toistaiseksi vielä maalattu suomalaiseen tapaan,

 mutta huomenna menemme maaliostoksille Bridgetowniin.

Kävimme pienellä välipalalla rannan päädyssä olevassa ravintolassa, josta oli hienot näköalat ja tuuli puhalteli vilvoittavasti. Muita palveluita rannalla ei juuri ollutkaan, joten viisasta olisi ollut ottaa hieman omaakin evästä mukaan, sillä kuulimme että jälkeemme paikalla käyneille suomalaisille oli myyty ei oota.

Bussikyyti saaren halki takaisin Bridgetowniin kesti nelisenkymmentä minuuttia. Tämänkertainen bussimme oli parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten, mutta sitkeästi se kiipesi mäet ylös ja kiihtyi kuolemaa halveksivaan haipakkaan käytävillä heiluvasta ihmismäärästä huolimatta. Bridgetownin terminaaliin saavuttaessa oli vaihtomme kotirannalle menevään pakettiautoon vähintäänkin sujuva. Emme nimittäin olleet vielä edes päättäneet menemmekö jo kohti hotellia vai jäämmekö kaupungille katselemaan, mutta pakun väki oli päättänyt, että kyytiinhän te tulette! On se helppoa, kun joku päättää joskus omasta puolesta eikä tennarimme ehtineet jättäneet varmaan jälkeäkään Bridgetownin kuumaan asfalttiin.

Täällä tahdistui sydämen syke uusiksi reggaen beattiin.

 Kuvassa edessä vasemmalla K:n takaraivo.
 Lämmin ilma ja reggae tekevät ihmeitä jo parissa viikossa.

Näillä bussimatkoilla tapahtuu muutenkin aina jotain, joka tuppaa meitä naurattamaan. Matkalla Bathshebaan kuljettaja jarrutti yhtäkkiä hetkessä noin 100 km/h vauhdista puhtaaseen nollaan ja olimme ihan ihmeissämme, että mitähän nyt sitten tapahtuu? Kuljettaja ja muut matkustajat alkoivat aika vihaisen kovaäänisesti puhutella yhtä kaveria, jonka huomasimme puhuvan kännykkään. Ymmärsimme, että bussissa oli kännykkään puhuminen kielletty eikä meno jatkunut ennen kuin mies lopetti. Merkillistä touhua. Toisessa bussissa musiikki pauhaa yli sadan desibelin voimalla, että järki meinaa lähteä ja toisessa on kännykkään puhuminen kielletty. Eikä kielto voi johtua siitä, että auton ajotietokone sekoaisi. Siitä ei todellakaan ole vaaraa näitä busseja katseltuamme.

 Oistins perjantaina

Perjantaina kävimme illalla Oistinsin Fish Fry-illassa, joka on saaren tunnetuimpia tapahtumia joka perjantai. Pienessä kylässä on paikallisia ja turisteja ja tunnelma on barbadosmaisen letkeä. Hienot juhlat. Grillattu ruoka tuoksuu, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja karibialaiset musiikkirytmit kaikuvat. Kalaa eri lajisina ja eri tavoin valmistettuna oli tarjolla lisukkeineen makuun kuin makuun. Suosituimman Uncle Georgen tiskille oli pitkä jono ja kuulimme erään pariskunnan jonottaneen kaksi tuntia ruokaansa Jori-sedällä. Meillä ei niin eksklusiivinen nälkä ollut, joten saimme ruokamme normaaliin tahtiin eri kojulla.

 Täkäläiset lavatanssit. Turkulaisten Ruohosen veljesten

 läpimurto odottaa täällä vielä tuloaan.

Paikallinen nuoriso esitteli erilaisia taitojaan päälavalla, mutta me ikääntyneemmät keräännyimme yhden pienen ravintolan tuntumaan kuuntelemaan mainiota musiikkia lämpimässä illassa. Tanssipaikka näytti olevan suuressa suosiossa myös paikallisten keskuudessa ja oli mukavaa nähdä ihmisten tanssivan ja pitävän hauskaa. Rytmi sykki kaikkien olemuksessa. Täällä ihmiset näyttävät todellakin nauttivan "laimaamisesta"! Emme kiireiltämme ehtineet ihan tanssilavalla saakka, mutta rytmi meni kyllä muuten väkisin kengän alle ja lanne vipatti. Ei muuten ollut 20 euron tai pienempääkään pääsymaksua tähän tanssiravintolaan.

Lauantaina "laimasimme" calypsomusiikkia kuunnellen Bridgetownin sillan vieressä. 

 Kansi oli ylhäällä meidän aikanamme puoli tuntia ja alta kulki kaksi pientä kumivenettä.

Lauantaina päätimme ilahduttaa itseämme ja lähdimme jälleen Bridgetowniin. Täydellisen varma tapa, jos haluaa elämäänsä hiukan väriä ja rentoa mieltä. Pari tuntia suu auki kuljeskelua ja kaupoissa pistäytymisiä.

 Legginsit loppuivat, mutta muutama toppi jäi vielä tarjolle

Yhdet tilatut legginsit on nyt sitten hankittu. Kotiinkuljetus on aloittamista vaille valmis. Aiemmassa bloggauksessamme esitellyt barbadoslaiset peruslegginsit eivät vielä ole aiheuttaneet ihan hirveää tilauspiikkiä. Vielä on huomautettava, että ostoksemme jälkeen legginsit loppuivat kyseisestä kojusta. No siellä Suomessahan on nyt olleet pyhät ja meillä on ollut nettiyhteyskin poikki hotellissamme. Onneksi naapurissa on hampparibaari ja matkatoimisto, joten voi ihan valita kumman wifillä surffailee.

 Barbadoksen Poliisisoittokunta viihdytti lauantaina boardwalkilla runsasta yleisöä.

 Olisikohan siellä joku yksinkertainen lyömäsoitin vapaana?

Iltarukouksen aika 

Reggaeta ja Respectiä

Bridgetownissa on hauskoja baareja suoraan ajoradan ja jalkakäytävän yläpuolella.

 Sieltä tuntuu olevan mukava huudella herjoja tutuille ja tuntemattomille.

Blogitoimituksen jouluvapaat ovat takana. Jouluaattona oli ihan normaalin oloinen päivä ja useimmat kaupat olivat auki iltaan saakka. Kävimme katsastamassa Bridgetownin aattohulinoita. Teemana täälläkin näkyi olevan kaupanteko ja shoppailu. Useat näkyivät myös siirtyneet nauttimaan joulutunnelmasta suoraan olut- tai rommipullosta.

 Joulun ehdoton hittituote Bridgetownissa ovat vessamatot!

 Täällä on ilmeisesti tapana vaihtaa vessamatot aina jouluna.

Tässä liikkeessä oli varmaan huipputarjous, sillä jono ulottui kadulle saakka.

Joulupäivänä lähes kaikki kaupat ja ravintolat oli suljettu. Hotellimme tarjosi vierailleen joulupäivän brunchin. Buffetpöytä oli runsas ja tarjolla oli kalkkunan ohella myös kinkkua. Sorrel on paikallista joulujuomaa, joka maistui kylmältä glögiltä. Tänään tapanina on selvästi vilkastunut ja tuntuu, että porukkaa on nyt enemmän kuin ennen joulua.Tunnelma on ollut joulumaisen mukava ja rento. Porukat ovat "laimanneet" rannalla ja monet ovat pukeutuneet tonttulakkeihin. Aurikovarjoihin on ripustettu kuusenkoristeita ja kimallenauhoja.

 

Santa Himself. 

Emme  ole ilmeisesti "laimanneet" liikaa tai ainakaan aiheuttaneet pahennusta,

 koska Santa antoi meille joulukarkit.

 Joulumuori oli pukeutunut kevyehkösti

Lomamme alkaa olla puolivälissä ja Barbados on sulattanut ehkä hieman epäluuloiset sydämemme. Kaunis saari ja ilmasto on mainio. Täällä ei ole niin tukahduttavan kostean kuuma kuin Aasiassa. Emmekä ole missään aiemmin nähneet näin kauniin turkoosia merta. Se on ihan häkellyttävä. Täällä on siistiä ja turvallisen tuntuista. Ihmiset hymyilevät ja kehottavat nauttimaan lomastamme Barbadoksella. Julkisilla paikoilla on tupakointi kielletty ja on mukavaa, kun joku ei kadulla koko ajan kärytä edessä tai takana kuten Suomessa.

 Hotellimme Pirate's Inn tarjosi asiakkailleen ilmaisen joulubrunssin

 J brunssilla

Tapanina kävimme saaren länsirannalla ja totesimme olevamme tyytyväisiä, kun valitsimme kohteeksi saaren etelärannikon. Bussimatkat Speightstownin lähistöllä oleville Mullins Beachille ja Gibbes Beachille olivat jo tutuksi tullutta barbadoslaista peruskamaa. Reggaeta ja Respectiä. Täällä on bussin radion volumenapissa tasan tarkkaan yksi asento ja kuskit ajelevat periaatteella "linjuriauto on maantien ässä". Nyrkin rystysiä painetaan kevyesti vastakkain ja vakuutetaan Respectiä. Pyydämme tutuilta ymmärrystä jos kotiin palattuamme niskamme nyökkyvät vielä pari viikkoa pään sisällä pauhaavan reggaen tahtiin. Respectiä, please!

 Tapaninpäivän maisemia

Mullins Beach länsirannikolla lähellä Speightstownia

"Linja-autossa on myös tunnelmaa" ja reggae soi KOVAA!

Täällä on seurattu muuten paikallisia uutisiakin. Pop-tähti Rihannan asunnolle oli joku turisti yrittänyt tunkeutua. Paikallinen virkavalta etsii herraa, jonka epäillään olevan saksalainen. Laulaja asuu kuulemma täällä ja varmaan jossain lähiössä kerrostaloyksiössä.

Bussimatkan jälkeen menimme odottamaan kuulomme palautumista Bridgetownin satamaan

 

 Auringonlasku Karibianmerellä