Niin...möööh! Ei ne Jaaskaritkaan oikeestaan tienneetminne olisi kannattanut suunnistaa
Tämän päivän patikkaa mietittiin kuumeisesti eilisen kämppäpäivän aikana. Minne lähteä, kun vuorelle tekee mieli, mutta sää saattaa olla mitä tahansa? Kohteeksi valikoitui jo kerran tutuksi tullut Schlick-laakso sekä sen ja Stubaitalin välinen vuori, jonka yli oli tarkoitus nousta ja laskeutua takaisin kotikylään.
Suhteellisen kosteaa oli ensimmäinen tunti.
Kreuzjochin hissiasema ensin ja 15s kuluttua.Pilvet nousevat todella nopeasti.
Pilviseinämä alkoi lähestyä takaamme laakson suulta päin. Eipä aikaakaan, kun näkymät olivat nollassa ja aurinko oli muisto vain. No, pilvenherra oli leikillisellä tuulella ja kohta taas avasi näkymiä. Toisen 600m noustuamme saavutimme Sennjohchütten. Nousu oli muutamassa kohdassa ikävintä sorttia eli jyrkkää laskettelurinteen pohjaa. Hissilinjat oli aika mukavasti naamioituna lehmälaitumina, mutta kyllä nuo koneistot ja tolpat aika karun näköisiä ovat muuten kauniissa maisemissa.
Sennjochhüttellä nautimme kevyen lounaan.
Taas ollaan 'jochlilla', eli nähdään Stubaitalin suuntaan...
...käännös 90 astetta vasempaan näkyy itse harjanne eteen päin.Stubaitalista nostaa pilveä, mutta se ei etene Schliktaliin...
...ja sitten taas 90 asteen käännös ja nähdään Kalkkögelit Schlicktalin takaseinänä.Lähdimme laskeutumaan harjanteelta ensin kohti Knappenhütteniä, joka oli vain välietappi. Siellä ei ole ollut pariin kesään mitään toimintaa. Seuraava alaetappimme oli Pfurtschell (1300m), jonka kautta laskeuduimme laakson tasalle.
Vaellusreitit menevät silloin tällöin suomalaisittain häkellyttävänsuoraan läpi ihmisten pihojen. Tässä ollaan Pfurtschelissä.
Tulihan se tilattu aurinkokin!Fleecet ja lahkeet pitkästä aikaa reppuun.
Taas kannattaa olla Stubaitalissa!
Tänään oli taas lentokelit
Siinä sama kaveri loppuhuollossa.Lähtisitkö istumaan 2km korkeuteen tuohon selkäreppuun?
Ihmettelimme minkä vuoksi isäntä oli niin tarkka narujen järjestyksestä?
Ei kai sillä niin väliä luulisi olevan?
Kylläpä teille samalle päivälle erilasia säitä sattui, kuvissa kuitenkin aika herkullisen näköisiä ne sumuverhot.Koskakohan Jaaskarit liitelee vuorelta alas jonkinlaisella varjolla. Aurinkoiset terkut L ja A
VastaaPoistaHei vaan ja kiva kuulla teistä! Tirolissa on kuulemma ollut kylmin kesä 30 vuoteen, joten vaihtelevaa on todellakin ollut. On ollut onneksi kuitenkin ihan riittävästi aurinkoisia päiviä, kun ei sitä joka päivä pysty muutenkaan patikoimaan. On se tuo liitely meille liian hurjaa puuhaa, mutta kyllä me innokkaasti istutaan lasketumiskentän katsomossa aurinkotuoleissa!
VastaaPoistaSää on kyllä aiheuttanut päänvaivaa. Kaikkea pitää olla mukana hanskoista ja piposta aurinkorasvaan.
VastaaPoistaHauska tuo toteamus suomalaisittain häkellyttävän läheltä pihaa menevistä reiteistä, kun juuri tänään kuljin vastaavaa reittiä pihan ja pellon poikki, isäntäperheen ollessa heinätöissä viikatteiden kanssa. Suomessa ei edes uskaltaisi kulkea moisesta paikasta, joskaan maanomistajat tuskin sallisivat vaelluspolkua alle kilometrin päähän omasta tontinrajastaan muutenkaan. Olette ehkä lukeneet siitä kohusta, joka nousi saksalaisten soutajien leiriydyttyä sillä hetkellä tyhjänä olleen mökin pihaan.
Hei Tiina! Kerran pyöritiin yhdellä reitillä ihan ihmeissämme yhden maatalon pihalla ja ihmeteltiin, että mihin se reitti nyt hävisi. Sitten huomattiin, että se meni suoraan yhden ladon läpi. Kenenkään olohuoneen läpi ei sentään ole vielä tarvinnut kävellä.
VastaaPoista